Toinen kahdesta miehestä ampui kohti Danielia, ja toinen astui
pari askelta lähemmäs kaatunutta Håkania.
Mies seisoi verta vuotavan ja vaikeroivan metsästäjän yllä ja kohotti
aseensa. Glockin, järkyttynyt Håkan tajusi. Helkutin hyvä pistooli.
Mutta ennen kuin mies ennätti ampua, metsänreunassa pamahti
ja hän kaatui Håkanin päälle veren ryöpytessä otsan reiästä.
Toinen mies kuuli laukauksen, näki toverinsa kaatuvan ja kääntyi
ase ojossa.
Tällöin yhtä tarkka laukaus osui myös häntä keskelle otsaa.
Hänen huuliltaan ei päässyt inahdustakaan, kun hänen ruumiinsa
rojahti maahan.
Håkan, joka oli ollut vakuuttunut, että hänen viimeinen hetkensä
oli koittanut, työnsi päältään sivuun kuolleen miehen ja kääntyi katsomaan,
kuka oli pelastanut hänet.
Hän ei tiennyt, odottiko hän näkevänsä Danielin, poliisin vai
muita hämäriä hiippareita, jotka olivat olleet kahden miehen perässä
ja aikoivat ehkä hävittää kaikki silminnäkijät.
Mutta hän näki Gunillan, Kallen vaimon, joka hitaasti laski savuavan
kiväärinsä ja piti katseensa kahdessa ensimmäisessä trofeessaan.
9