kristillisiä viestejä. Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin
minä kaipaan sinua, Jumala.
Rau ei käsittänyt, miten joku kykeni asumaan tällaisessa paikassa
ilman hengenahdistusta. Tai no, juuri siitähän Stiller parhaillaan kärsi.
Hengenahdistuksesta.
”Ai niin. Rekvisiitta.”
Hän lähti keittiöstä, ja Stiller tuijotti kattoa siinä toivossa, että
näkisi
sen läpi ja löytäisi Karininsa yläkerrasta. Oliko vaimo yhä
hengissä?
Kuinka pahasti Rau oli haavoittanut häntä? Entä mitä
mies tekisi Stillerille? Oliko tämä vain varoitus? Hän toivoi sisimmässään,
12
että asia oli niin.
Rau tuli takaisin Raamattu mukanaan.
”Matteus, vai mitä? Hänellä on paras versio.”
Rau vaikeni kuin odottaisi oikeasti vastausta. Hetken kuluttua
hän jatkoi.
”Kahdeskymmenesneljäs luku, eikö totta? Jakeet 3–5? Oder?” Hän
katsoi kysyvästi Stilleriä ja hymyili. ”Googletin. Valitettavasti kuvailu
on hieman mielikuvituksetonta, mutta luulen, että se toimii silti.”
Hän avasi Raamatun valitusta kohdasta ja laski pyhän kirjan keittiönpöydälle.
Sitten hän kääntyi Stilleriä kohti.
”No niin, ystäväni. Nyt minulla on enää muutama kysymys sinulle.
Ja se, mitä vastaat niihin, ratkaisee kohtalosi.”
Stiller pälyili vauhkosti ympärilleen. Köysi porautui kaulaan ja
niskaa särki, koska pää oli ollut vinossa niin kauan. Jokainen hengenveto
oli kamppailua.
”Kansanoikeus vastaan Jürgen Stiller, joka on pettänyt vallankumoustaistelun
sortumalla pikkuporvarillisiin oikkuihin ja revisionistiseen
taipumukseen tavoitella henkilökohtaista hyötyä sosialistisen
puhdasoppisuuden kustannuksella.”
”Minä tunnustan”, Stiller takerteli. Jalat tuntuivat yhä puutuneemmilta.
Hän ei pystyisi säilyttämään tasapainoaan enää kauan.
”Minä tunnustan…”