Heillä ei ollut minkäänlaista estetiikantajua. Hengellisyys oli vain
toinen nimi täydelliselle tyylitajun puutteelle.
Ikkunasta hän erotti kirkon, joka häämötti parinsadan metrin
päässä pellon toisella puolella. Siellä vaikutusvaltainen piispa
Giertz,
yksi Ruotsin tunnetuimmista kristillisistä johtajista, oli aikoinaan
uransa alussa toiminut tavallisena kirkkoherrana. Tiedot
Giertzistä Rau oli tietysti etsinyt googlettamalla. Nykyään kaikki
maailman tieto oli saatavilla omassa puhelimessa. Jos hänellä olisi
ollut aikaa, hän olisi mielellään tutustunut lähemmin kirkkoon,
mutta nyt se ei ollut mahdollista. Kenties hän voisi tulla takaisin jonain
päivänä.
Hän poimi laukusta tarvitsemansa: Bang & Olufsenin Beolit
17 -kaiuttimen, joka toisti äänen kokoonsa nähden erinomaisesti.
LED-paneelin, joka oli pieni ja kevyt mutta kirkas. Erittäin köykäisen
jalustan, johon ruuvata lampun. Ja videokameran merkkiä Panasonic
HC-VXF990. Vanhassa uskollisessa palvelijassa oli mainio
kuvanlaatu. Hän voisi toki kuvata puhelimella, mutta silloin ei olisi
mahdollista soittaa musiikkia yhtä aikaa, ja lisäksi oikeassa videokamerassa
oli jotain erityistä, siitä ei päässyt mihinkään. Hän piti
kompaktista työkalusetistään.
Hän käänsi lampun Stilleriin päin ja sytytti sen. Vaikuttui jälleen
valosta, jota piskuinen metallinpunainen paneeli tuotti. Papin kyynelien
täyttämät silmät räpyttelivät odottamattomassa voimakkaassa
loisteessa. Hyvä. Sen ansiosta mies näytti entistä pelokkaammalta.
Seuraavaksi hän otti puhelimensa esiin ja valitsi musiikin. Diamanda
Galásin kappaleen The Litanies of Satan. Hän ei henkilökohtaisesti
arvostanut kyseistä kappaletta, mutta hän piti nimestä ja vaikutuksesta,
joka kappaleella oli niihin, joille hän soitti sen. Stillerkin
vaikutti kokevan voimakasta kauhua pirullisten huutojen vuoksi.
Kun hän oli virittänyt kaiken valmiiksi, hän käynnisti videokameran
ja jäi hetkeksi seisomaan ja ihailemaan kohtausta edessään. Sitten
hän kävi potkaisemassa tuolin Stillerin jalkojen alta.
15