– Malesiassa. Konferenssissa.
– Hyvä, etten minä tule sieltä, Cecilie sanoo. – Aikaerorasitus
9
on vielä pahempaa, kun tulee Aasiasta. Hyvää yötä.
Miksi valehtelen? Cecilie kysyy itseltään, kun on katkaissut
puhelun. Miksi en pysty kertomaan siskolleni, että tapaan kohta
miehen – kuten niin usein tapaan? Ennen he puhuivat toisilleen
aivan kaikesta. Iben on vain kaksikymmentä kuukautta Cecilietä
vanhempi. ”Pseudokaksosiksi” heidän äitinsä kutsui heitä,
kun ystävät kyselivät siskosten ikäerosta. Lapsina Cecilie ja Iben
puettiin usein samanlaisiin vaatteisiin. Heidän äitinsä harrasti sitä,
hänen mielestään kaksi pikkuista somaa tyttöä kotikutoisissa myssyissä
ja vaaleanpunaisissa haalareissa olivat hurmaavia. Tytöt olivat
aina yhdessä, istuivat keittiönpöydässä vanhassa omakotitalossa
Åbyhøj’ssä ja piirsivät prinsessoja ja vaarallisia ritareita, hyppivät
hyppynarulla jalkakäytävällä tai leikkivät hippaa naapurin raisujen
lasten kanssa. Teini-iässä suhde siskoon tuntui Ceciliestä vähän
hankalalta. Yhtäkkiä Iben oli melkein liian lähellä. Se, mikä
aiemmin oli tuntunut turvalliselta ja rakastettavalta – että hänellä
oli isosisko, johon saattoi aina turvautua, kun maailma kävi vaaralliseksi
tai sekasortoiseksi – tuntui nyt klaustrofobiselta. Aivan
kuin Iben olisi tuntenut hänet liian hyvin. Cecilie haaveili olevansa
ainutlaatuinen, erillinen ihminen. Lopulta hän ei nähnyt muuta
ulospääsyä kuin leikata hiuksensa lyhyiksi ja ottaa nenärenkaan
– hankkia uuden tyylin, josta isä ja pari kriittistä katsetta peiliin tosin
saivat hänet tuota pikaa luopumaan. Ja sitten he olivat taas samanlaisia.
Ja nyt he ovat niin erilaisia.
Muuri on kohonnut heidän väliinsä, näkymätön hiljaisuuden
muuri, jota kumpikaan heistä ei koskaan mainitse. On aiheita,
joihin he eivät kajoa, tunteita, joista he eivät avaudu, tai sitten
he teeskentelevät, ettei niitä ole. Ibenin maailmassa ei ole miehiä.
Vain Konrad, Ibenin aviomies, ei muita. Siinä maailmassa ei ole
liioin seksiä, halua tai viettejä. Ei Cecilie niin ajattele, että Iben
tuomitsisi hänet, jos hän kertoisi tälle niistä lukuisista miehistä,
jotka pistävät päänsä hänen elämäänsä – makuuhuoneeseensa –
kadotakseen pian uudelleen. Mutta he eivät ikinä pääse niin pitkälle,
keskustelu ei yksinkertaisesti onnistu, etäisyys on liian suuri.