Harvoin kuluu viikkoa ilman, että Cecilie saa ehdotuksen, suoran
6
tai epäsuoran. Kuten yksi hänen kollegoistaan kerran letkautti
kaksimielisesti virnuillen: – Ei ole sattumaa, että he työskentelevät
cockpitissa, ohjaamossa, vai mitä?
Cecilie ottaa puhelimensa esiin. Sormi löytää Tinder-apin itsestään,
on lähes pelottavaa, miten nopeasti niin on käynyt, hän ajattelee.
Vain puolitoista vuotta sitten hän erosi Henrikistä, ja siitä
lähtien hänestä on tuntunut kuin maailma olisi avautunut. Kaikki
nuo miehet, mahdollisuudet flirttailuun ja huolettomaan seksiin,
deittisivustot ja score dating -sovellukset, joita hän yhtäkkiä saattoi
käyttää. Avautui sisäinen maailma. Hänessä oli puolia, joita hän
ei ollut tuntenut. Ennen avioeroa Cecilie oli ollut kunnon tyttö.
Hän ei ollut koskaan uskoton, ei ikinä aikonutkaan olla, hän huolehti
rivitaloasunnosta Vibyssä, haki Millen ja Carlan aikaisin päiväkodista,
luki lapsille ääneen Astrid Lindgreniä ja Ole Lund Kirkegaardia
sohvalla ja joi oman puutarhan luomumustaseljamehua.
Hän nautti kuullessaan tyttöjen naurun, kun hän muutti ääntään
ja mylvi kuin herra Storm tai tirskui kuin Irene TV. Hän nautti sen
odottamisesta, että Henrik tuli kotiin toimistolta ja he söivät illallista
yhdessä niin kuin oikea perhe.
Kunnes hän ei äkkiä enää nauttinut siitä.
Kunnes koitti se uudenvuodenaatto pian kaksi vuotta sitten,
jona Cecilie ei kestänyt enää. Siellä hän seisoi parvekkeella Trøjborgissa
kolmekymmentäviisivuotiaana, taivas Århusin yllä oli pamausten
ja räiskyvien ilotulitusrakettien sekamelska. Henrik ja
tytöt seisoivat vieressä, Cecilie näki heidän vakituisen uudenvuodenaaton
ystäväpariskuntansa ja pariskunnan kahden pojan ampuvan
raketteja alhaalla kadulla. Ingolf muistutti suojalaseineen
lapsen kokoista astronauttia. He seisoivat kolmannen kerroksen
parvekkeella, koska Mille ja Carla pelkäsivät pamahduksia ja koska
he olivat yhtä mieltä siitä, että sieltä heillä oli paras näkymä kaupungin
ylle.
Mutta sinä iltana Cecilie katsoi vain sisimpäänsä. Elämäänsä, tulevaisuuteensa,
tuleviin vuosiin Henrikin kanssa. Suloisen ja kiltin
Henrikin, jolla oli spanielin silmät ja punertava parransänki.
Hän
oli mahtava isä, mies johon Cecilie saattoi luottaa, päiväkodin
vanhempainyhdistyksen
puheenjohtaja, kohtalaisen komea, hoikka,