suunnasta, järveltä. Hän on melkein ainoa asukas siirtolapuutarha
alueella. Useimmat asuvat lämpimissä ympärivuotisissa asunnoissaan
tähän vuodenaikaan, ainoastaan päihteiden väärinkäyttäjät
ja avioeron kolhimat asuntodesperadot nukkuvat pienissä
lämmittämättömissä puumökeissä, kun yölämpötilat romahtavat
nollan tuntumaan. Mutta se riittää Cecilielle. Hän on oppinut
pärjäämään. Hän asuu halvasti, lähes ilmaiseksi, mökissä on
pikakahvia, paksuja peittoja ja pari pientä sähköistä lämmityslaitetta,
jotka hän on lainannut. Ja tytöt viihtyvät täällä. Carla nukkuu
sohvalla, Mille pitää enemmän riippumatosta, ja toistaiseksi
he ovat uskoneet Cecilien tarinan, että äidin luona asuminen on
vähän kuin olisi leirikoulussa. Mutta tietenkin hänen täytyy mennä
elämässä eteenpäin, se on selvää. Etsiä halpa asunto, ehkä alivuokralaisasunto,
sekä Henrik että hänen vanhempansa auttaisivat
mielellään rahallisesti, häntä pidättelee lähinnä jokin tunne
sisimmässään. Hän on mieltynyt vapauteen. Pelkää sen menetystä.
Kiinnityslaina, korot ja vakituinen koti sopivat kehnosti lähes
maaniseen vapauden tavoitteluun, joka on leimannut hänen elämäänsä
15
avioerosta lähtien. Ja leimaa häntä yhä.
Hän sytyttää pienen öljylampun sohvapöydällä. Pari steariinikynttilää
keittiössä. Laskee matkalaukun käsistään ja päättää tyhjentää
sen vasta huomenna. Odottakoon, sillä ei ole nyt väliä, häntä
väsyttää. Odottakoon kaikki. Myös se, mitä tapahtui. Hänen
pitää koota ajatuksensa, nukkua yön yli, yrittää ymmärtää, mitä
tänä iltana tapahtui. Mutta vasta huomenna. Kaikki tapahtuu vasta
huomenna, nyt hänen täytyy nukkua, aivojen on saatava kaipaamansa
lepo. Vanha vuodesohva narisee, kun Cecilie levittää sen.
Ääni on sama joka kerta, saranoiden vaimea valitusvirsi ikään kuin
ne marisisivat siitä, että hän taas kerran levittää sohvan kaksi kertaa
tavallista leveämmäksi. Hän riisuutuu, kiskoo täkin kaapista,
se on kylmä, mutta se lämpiää pian. Hänen pitäisi pestä kasvonsa
ja poistaa meikit, mutta hän ei jaksa. Hän puhaltaa kynttilät sammuksiin,
sammuttaa öljylampun ja menee maate, tuntee uupumuksen
painavan itseään sohvaan – uneen.
Kunnes hän herää äkisti.
Miksi? Kuinka kauan aikaa on kulunut? Onko hän ylipäätään
nukkunut?