hän tietää, että kulleja on yhtä monta sorttia kuin kaikkea muutakin
ihmiskehossa. Suita, silmiä, naisten rintoja.
Hän avaa paitansa napit. Laskee sen sängylle viereensä ja avaa
rintaliivien hakaset vikkelällä liikkeellä. Cecilie on iloinen rinnoistaan.
Ne ovat kauniit, hän tietää sen. Eivät isot eivätkä pienet,
mutta niiden seksikäs, hieman hyppyrimäinen muoto antaa vaikutelman
kuin ne kurkottaisivat kohti maailmaa täynnä itseluottamusta
ja halua. Hän hivuttaa hameen sivuvetoketjun auki ja antaa
hameen liukua lattialle. Hän riisuutuu hitaasti, nauttii miehen katseesta
vartalollaan ja lähes värisevästä eroottisesta latauksesta, joka
täyttää huoneen, nauttii siitä, ettei tarvitse puhua, ajatella eikä tavoitella
mitään – vaan pelkästään olla tässä hetkessä keho vasten
kehoa. Pikkuhousut ovat korkeavyötäröiset ja tekevät hänen jaloistaan
pidemmän näköiset, niiden viininpunainen väri on samaa
13
sävyä kuin sormen- ja varpaankynsien lakka.
– Tule jo, mies sanoo kärsimättömästi. – Asetu vatsallesi. Hänen
kullinsa on jo paisunut, hän on valmis Cecilietä varten. – Pää
tyynyyn. Pidä pikkuhousut jalassa ja pysy makuulla, hän komentaa
ja nousee.
Cecilie tottelee. Hän työntää peittoa hieman sivuun ja painautuu
vatsalleen. Mies näyttää vahvalta, yläruumis on treenattu
ja suonikas, lihakset jäntevät. Se on kiihottavaa. Ja vaarallista.
Hän kuulee miehen häärivän kylpyhuoneessa, kuulee tämän avaavan
suihkun hanan. Cecilie on kiimainen, on niin tuhmaa, kun
antaa miehen päättää. Hän ei ole malttaa odottaa, että mies tulee
huoneeseen ja työntyy hänen sisäänsä. Sitten mies huutaa hänelle.
Että hänen täytyy odottaa. Ettei pidä liikkua.
Cecilie kohottautuu. Tuo ääni. Hän tunnistaa sen. Hän on lähes
vakuuttunut. Ei, hän on täysin vakuuttunut. Miksi hän kuulee
sen vasta nyt? Koska naamio puurouttaa ääntä? Mutta ei tarpeeksi.
Ei nyt.
Cecilie ponkaisee äkisti pystyyn, seisoo aivan hiljaa ja tuntee,
miten aivot ja keho lamaantuvat. Hän ei voi liikkua, hän seisoo
kuin yksi niistä raukoista, jotka Narnian paha velho on muuttanut
kiveksi. Cecilie on lukenut kirjoja ääneen tytöille monta kertaa,
Mille pelkää kuollakseen velhoa. Ja nyt Millen äiti on muutettu
kiveksi, noiduttu. Keho on jähmettynyt paikoilleen, se ei suostu