näkökulma ole tunnusomainen lehden kulttuuriosiolle. Joka asia
on siellä menestys ja kaikki menestyneitä, jokaisella on upea ura
ja valokuvaajien kuvankäsittelyohjelmien ansiosta kaikki näyttävät
18
vähintään kymmenen vuotta nuoremmilta kuin ovat. Ibenin
ei ollut tarkoitus päätyä näihin hommiin. Kun hän nuorena aloitti
opiskelun Journalisthøjskolenissa, hän oli jo esittelykierroksella
julistanut inhoaan niin sanottuja rehujournalisteja kohtaan – ilmauksen
hän improvisoi itse tilanteessa.
– En välitä ruokkia pienintä yhteistä nimittäjää, sisäistä petoa,
kansan kyltymätöntä nopean julkkisannoksen tarvetta. En
ikimaailmassa, journalismissa on pohjimmiltaan kyse muutoksesta.
Siitä, että kylvetään muutoksen aihe. Istutetaan ihmisiin pieni
tyytymättömyyden siemen, joka panee heidät ajattelemaan ja toimimaan
toisin. Ja se saadaan aikaan paljastamalla vääryyksiä ja kaivamalla
todellisuuden rumat puolet esiin, hän oli saarnannut, ja
opettaja oli nyökytellyt hyväksyvästi. – Muutos voi tapahtua vain
tiedonvälityksen kautta. Ymmärryksen ja oivalluksen. Ja pidän tärkeimpänä
tehtävänäni tarjota ihmisille oikeita oivalluksia.
Yeah right, Iben ajattelee ja pudistaa päätään seitsemäntoista
vuoden takaiselle itselleen peruuttaessaan harjaantuneesti pikku
Polon autokatoksesta. Ei, sata vuotta sitten, silloin asuntolaina,
eläkesäästöt ja vakuutukset eivät olleet osa hänen elämäänsä.
Silloin ei ollut kiinteitä kuluja, lukuun ottamatta 1 200 kruunun
kuukausivuokraa soluasunnon huoneesta, lähikaupan kierrepastaa
ja yhtä tai kahta olutta perjantaibaarissa. Nyt todellisuus on saavuttanut
hänet. Onko se niin yksinkertaista? Vai lymyääkö se syvemmällä,
tuo jokin lähes alkukantainen ominaisuus, hiipivä välinpitämättömyys,
joka valtaa useimmat vähitellen vuosien vieriessä?
Herranjumala, rikkaat huijaavat köyhiä, isot pommittavat pieniä,
uusia sotia siellä täällä, pakolaisvirrat, joiden kaikki toivovat päätyvän
naapuriin, ympäristökriisi, jota kukaan ei oikeastaan ota vakavasti,
asuntokeinottelijat ja monikansalliset yritykset, jotka kahtenatoista
vuotena peräkkäin unohtavat maksaa yritysveronsa, niin
maailma makaa, sellainen on todellisuus, mikään ei koskaan muutu.
Kuka jaksaisi huolehtia maailmasta, ei Iben ainakaan, häntä
kiinnostaa paljon enemmän, pyöriikö Netflixissä jokin hyvä sarja
tai onko tavaratalo Kvickly auki sunnuntaisin.