ja hän tuijottaa miestä pelon- ja inhonsekaisin katsein, mutta sitä
se pirulainen ei huomioi. Olemattoman nykäisyn silmäluomessa
mies kyllä erottaa mutta sivuuttaa kokonaisen kehon kapinan.
Keittiöstä kuuluu kolinaa, ja koko talo täyttyy äänistä, kun posliiniastioita
kilistellään kaappiin ja aterimia kalistellaan laatikoihin.
Hän säpsähtää, kun navan herkkä iho jää hetkeksi etusormen
pitkän kynnen alle. Sormi pyörii hetken hänen navallaan – jolla
tuntuu olevan suora yhteys alapäähän epämiellyttävällä, lähes kivuliaalla
tavalla – ja jatkaa sitten matkaa pyjamahousuihin.
Näissä tilanteissa hänellä on tapana kadota jalkapallokentälle,
uimarannalle tai sammakonpoikia jahtaamaan. Tänään hän seisoo
rautatien vieressä ja katsoo ihmisiä ohi kiitävissä junissa, ja jostain
syystä kuva syöpyy hänen mieleensä. Se ei ole miellyttävä eikä ikävä,
mutta hän ei ikään kuin pääse siitä irti. Tästä lähtien hän löytää
itsensä aina katsomasta samaa junaa, kun hän katoaa itseensä,
pois kehostaan. Mutta sitä hän ei vielä tiedä. Ratakiskot kirskuvat,
kun juna vyöryy ohi.
8