rumpuun ennen kuin kaataa pesuainetta lokeroon ja panee todennäköisesti
aivan liian täyden koneellisen pyörimään kuuteenkymmeneen
asteeseen.
Yhtäkkiä lapsen huuto lakkaa ja hiljaisuudessa nainen kuulee
vatsansa huutavan nälästä. Hän ei tunne olevansa nälkäinen mutta
kiertää keittiön kautta ja nappaa itselleen viimeisen täplikkään banaanin
keittiönpöydän kulhosta. Samassa makuuhuoneesta kantautuu
taas huutoa. Nainen rientää takaisin ja nostaa pojan syliinsä.
Hän istuu petaamattoman sängyn jalkopäähän, panee pojan
makaamaan mahalleen polviensa päälle ja silittää tämän selkää.
Televisiossa pyörii amerikkalainen elokuva, jota hän yrittää seurata
ilman ääntä samalla kun banaani turpoaa suussa ja vasen käsi silittää
monotonisesti lohdutonta pikkulasta.
Elokuva loppuu jo muutaman minuutin kuluttua, ja lopputekstit
rullaavat nopeasti ohi. Nainen sulkee television, nousee vaivalloisesti
ylös nyyhkyttävä pienokainen sylissään ja astelee ikkunaan.
Kaksi keski-ikäistä miestä ylittää katua, ja hieman etäämpänä kävelee
nuori pariskunta. Ihmisistä näkee, että ulkona on poutasää,
kellään ei ole sateenvarjoa. Koko päivän kestänyt taukoamaton
sade on vihdoin hellittänyt.
Nainen yrittää nostaa lapsen eteensä ikkunalaudalle ja pitelee
tätä käsistä, mutta lasta se ei innosta. Poika sätkii jaloillaan kiukkuisesti
eikä suostu laskemaan niitä alas. Nainen nostaa lapsen syliinsä,
laskee tämän pään olkaansa vasten ja haistelee hiuksia. Ne
ovat hiestä märät ja huuto riipii korvia. Huonosti nukutut yöt kirvelevät
silmissä, jotka naisen on vaikea pitää auki, vaikkei edes tunne
oloaan väsyneeksi. Silloin hän myöntää, että säälii enemmän
itseään kuin syvästi rakastamaansa lasta, joka kärsii hänen sylissään.
Kouriintuntuva kostonhimon tunne ei jätä häntä rauhaan.
Kostonhimo jotain nimetöntä, käsittämätöntä, abstraktia olentoa
10