Katajanokka
19
Joitain aivan keksittyjä hahmojakin teoksessa
oli, kuten nimihenkilö tarinassa ’Täti
jolla oli idea’. Kuvitteellinen kertomus antoi
mahdollisuuden käsitellä sekä muistoja
vanhempien työtä häirinneistä henkilöistä
että käsitellä taiteeseen suhtautumista.
Toisaalta lapsen elämään merkittävänä kuuluvaa
koulunkäyntiä ei teoksesta löydy –
koulu toi Janssonille ensisijaisesti kipeät
kokemukset
mieleen.
Kokonaisuudessaan Kuvanveistäjän tyttären
”totuudellisuus” on muussa kuin
siinä mitä todella tapahtui. Se on tosi
kuvatessaan lapsuuden maagisuutta ja mielikuvituksen
lentoa eli kaikkea sitä, mistä
myöhemmin seurasi kirjailijuus.
Lapsuudenkoti –
Luotsikatu 4
”Eräs maailman hauskimmista ateljeekodeista”,
kuvattiin Tove Janssonin lapsuudenkotia
Hufvudstadsbladetin jutussa
1927. Taiteilijakoti sai siis kuuluisuutta
jo varhain. Sen maineen vahvisti tietenkin
lopullisesti Tove Janssonin teos Kuvanveistäjän
tytär (1968). Kodin ilmapiiri
oli boheemin taiteellinen, taide oli etusijalla,
vaikka äidin ansiotyö perhettä pitkälti
elätti. Rahasta kotona ei puhuttu, eikä
nuori Tove havainnut sen puutetta. Perheestä
kirjoittanut taidehistorioitsija Erik
Kruskopf on todennut perheen roolijaoksi
vakiintuneen, että äiti symboloi aineellista
turvallisuutta ja kodikkuutta, isä taas seikkailujen
ja irrationaalisten mahdollisuuksien
maailmaa, jota Tove Jansson kutsui
”toisenlaiseksi turvallisuudeksi”.
Viktor Jansson ja Signe Hammarsten
Jansson olivat muuttaneet Luotsikadun taloon
alivuokralaisiksi jo kesäkuussa 1914.
Tytär Tove syntyi 9.8.1914 Helsingissä.
Syyskuussa 1915 perhe pääsi muuttamaan
isompaan asuntoon, joka oli ateljeeksi
suunniteltu. Suomen sisällissota katkaisi
kotielämän. Viktor Jansson oli rintamalla
valkoisten joukoissa, puoliso ja tytär Tukholmassa,
jonne he olivat matkustaneet
joulunviettoon 1917. Kesäkuussa 1918 isä
kotiutettiin ja perhe palasi Katajanokalle.
Tove Janssonin lapsuudenkoti Luotsikatu
4:ssä. Kuva: Yehia Eweis / Helsingin
kaupunginmuseo.