Tove Janssonin Helsinki
kuoleman jälkeen Jansson kirjoitti joitain
tekstejä lapsuudestaan, mutta kertojaääni
ei vielä ollut muotoutunut sellaiseksi kuin
Kuvanveistäjän tyttäressä. Sysäys teokseen
löytyy lopulta hänen kirjoittaessaan
18
aikakauslehteen Vi kirjoituksen ’Vår magiska
jul’ (Taianomainen joulumme). Janssonin
perheen suomalaisia ja riikinruotsalaisia
perinteitä yhdistäneestä joulunvietosta
kertova teksti johti uuden teoksen syntyyn.
Elämäkerturi Tordis Ørjasaeter sai Janssonilta
selonteon ja pääsi myös haastattelemaan
kirjailijaa. Jansson kertoi esimerkiksi,
että ”’Kultaisessa vasikassa’ on totta
kaikki muu paitsi vasikka”. Hän rakensi isoisänsä
Fredrik Hammarstenin kesäpaikkaan
kuusimajaan kivistä pakanallisen ympyrän
manatakseen esiin jotain epäpyhää. Mutta
kuten Ørjasaeter huomauttaa, fiktiivinen
aines teki tekstistä kaunokirjallisuutta pelkän
lapsuusmuiston sijaan ja nostaa lapsen
kokeman mustasukkaisuuden merkittäväksi
teemaksi, jollaisena se säilyy koko
teoksessa. Samalla tavoin teoksen tarinassa
’Jeremiah’ käyttää pohjanaan ystävystymistään
ihan oikean kesäpaikan saarta tutkivan
geologin kanssa, mutta lisää tarinaan
naisen, jonka kautta pääsee käsittelemään
lapsen tunteita. Fiktiivinen luo kertomuksen
dramatiikan.
Jansson myös hyödynsi teoksessa omia
muistojaan eri ajoilta. Esimerkiksi kertomuksen
’Lumi’ turvallista tunnelmaa hän kuvaa
autenttiseksi. Hän jäi kahden äitinsä kanssa
lumen eristämäksi, mutta toteaa tapauksen
sattuneen hänen ollessaan jo noin 30-vuotias.
Teoksen mieleenpainuvimpiin hahmoihin
kuuluva Poppolino-apinakin oli Katajanokan
aikaa myöhäisemmältä ajalta.
1940-luvulla sodan jälkeen tavaroita hankittiin
paljon vaihtokaupalla. Janssonin veljekset
tarvitsivat veneeseen purjetta, jota
sanottiin apinaksi. Kun lehti-ilmoituksessa
tarjottiin apinaa vaihdettavaksi sellaiseen
esineeseen, joka Janssoneilta löytyi,
sisarukset lähtivät vaihtokaupalle. Kyseessä
olikin oikea apina.Se asui Janssonien luona
Lallukan taiteilijakodissa sekä Tove Janssonin
ateljeessa Ullanlinnankadulla.
Teoksessa kuvattu kotiapulainen Anna
pohjautuu todelliseen henkilöön. Janssonit
palkkasivat kotiapulaisen ensi kertaa 1919.
Apulaisia heillä oli 1930-luvun alkuun asti.
Anna Maria Eklund antoi ainakin nimensä
teoksen Annalle, mutta tärkeintä ei ole
vastaako kuvaus todellista henkilöä, vaan
mitä Jansson halusi sanoa kirjoittamalla
hahmon kapinallisen ja seksuaalisesti vapaan
naisen kuvaksi. Anna on merkittävä
hahmo teoksessa ja ilmentää hyvin taiteilijuudesta
poikkevaa kapinallisuutta. Kirjallisuudentutkija
Maria Antas on nostanut
esiin Annan roolin sukupuolten rajojen rikkojana
teoksessa. Hän edustaa toisenlaista
naiseutta kuin perheen äiti ja hänessä on
sellaista vapautta, jota satujen prinsessoilla
ei ole. Annan merkittävyys näkyy myös
Janssonin 1988 teoksen uusintapainokseen
piirtämässä kansikuvassa, jossa ovat Anna
ja pieni Tove.