Tove Janssonin elämän ja taiteen Helsinki
11
kirkossa ja haudattiin perhehautaan Hietaniemen
hautausmaalle.
Tove Janssonin jalanjäljille
Helsinkiin
Tove Janssonin elämäkerran kirjoittanut Tuula
Karjalainen on todennut, että Janssonin
tuotanto ”on niin mittava, että jokainen siitä
kirjoittava miltei tukehtuu sen määrään”.
Janssonin valtavasta tuotannosta ja tavattoman
rikkaasta elämästä yksittäinen teos
voikin tarjota vain välähdyksiä. Hänen elämänsä
ja tuotantonsa ovatkin lähes loputon
aarreaitta, josta tämän teoksen tulkinnat
edustavat vain pientä raapaisua. Tällaisen
teoksen kirjoittaja on yhdenlainen hemuli,
joka kerää Janssonin teoksista ja elämästä
paikkoja kokoelmaansa ja järjestelee niitä
luokittelujärjestelmiensä mukaan – tässä tapauksessa
maantieteen. Palojen irrottelu ei
tee oikeutta teosten kokonaisuudelle, joten
voi toivoa teoksen herättävän halun tarttua
Janssonin teoksiin ja tekemään niistä omia
tulkintoja.
Lukemisen helpottamiseksi tässä teoksessa
käytetään Janssonin teoksista suomenkielisiä
nimiä ja suomennettuja lainauksia.
Tärkeää on tietenkin muistaa, että
Jansson teki työnsä ruotsiksi ja suomenkielinen
asu on aina kääntäjien tulkintaa.
Teoksen rakenne muodostaa eräänlaisen
kirjallisen kävelyretken Janssonin elämän ja
teosten Helsingissä. Lähtöpaikkana on Katajanokka,
jossa Jansson vietti lapsuutensa.
Sieltä kuljetaan Kruununhaan, Kluuvin,
Töölön, Kampin, Kaivopuiston ja Ullanlinnan
kautta Kaartinkaupunkiin, jossa Janssonin
pitkäaikaisin koti, torniateljee, sijaitsee.
Kaukaisempiin kaupunginosiin ja
lähikaupunkeihin sijoittuvat pari kohdetta
ovat teoksen lopussa.
Tove Janssonin Helsinki -kierroksista kirjoittanut
tutkija Evgenia Amey toteaa kaupunkikierrosten
olevan usein enemmän käytännöllisyyden
kuin kohdehenkilön elämän
kronologian mukaan järjestettyjä. Tove Jansson
-kierroksellakin kronologian noudattaminen
tarkoittaisi melkoista siksakkia ympäri
kaupunkia. Niinpä tässäkin teoksessa kuljetaan
karttojen mukaan. Tarkoituksena on
tarjota sekä nähtävää, olemassa olevia kohteita,
että viedä Janssonin elämän ja teosten
kannalta merkittäviin paikkoihin, vaikka jäljet
niistä olisivatkin paikan päältä jo kadonneet.
Jos teoksen kanssa haluaa kaupunkia
kiertää, kannattaa muistaa mitä Jansson kirjoitti
Italian matkallaan 1939 matkustamisesta.
Hän koki matkustamisen oikealla tavalla
olevan suurta taidetta, jota hän halusi
oppia. Hän tarkoitti sanoillaan, että ei pidä
vain ryntäillä katsomaan sitä, mitä ”pitää
nähdä”, vaan kannattaa pysähtyä sen äärellä,
mikä on kaunista, ja jäädä tutkimaan sitä
taideteosta, minkä kokee itseään puhuttelevan.
Tove Janssonin Helsingistäkin
voi löytää
omat paikkansa, jotka toivottavasti inspiroivat
lukijaa kuten taiteilijaakin aikanaan.