Katajanokka
jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa”,
kirjoitti Tove Jansson elämäkertaansa kirjoittavalle
norjalaiselle Tordis Ørjasaeterille
maaliskuussa 1983. Elämäkerta oli suunnattu
lapsille ja nuorille, jonka vuoksi Jansson
suostui siinä avustamaan. Yleisesti hän toivoi
elämäkertojen jäävän kuolemansa jälkeiseen
aikaan. Kohderyhmän
vuoksi teoksesta
saattoi jättää politiikkaan ja rakkauselämään
liittyvät asiat pois.
Tove Janssonin teos Kuvanveistäjän tytär
ilmestyi 1968. Se oli hänen ensimmäinen
teoksensa, joka ei kertonut muumeista.
Jansson oli 54-vuotias, hänen isänsä oli
kuollut kymmenen vuotta aiemmin, eikä
86-vuotiaalla äidilläkään ollut enää kuin pari
elinvuotta jäljellä. Voisi ajatella, että olisi ollut
17
muistelmien aika – mutta muistelmiaan
hän ei kirjoittanut. Kuvanveistäjän tytär on
ennen kaikkea taideteos, jossa Tove Jansson
käyttää omaelämäkerrallista aineistoaan luodakseen
ensimmäisen pääasiassa aikuisyleisölle
suunnatun kaunokirjallisen teoksensa.
Siinä hän pääsee käsittelemään taiteensa tärkeitä
teemoja: rakkautta, perhettä, ihmissuhteita
kaikessa moninaisuudessaan, sukupuolirooleja
ja taiteilijuutta. Ei ihme, että teos
tarjoaa lähes loputtoman aineiston erilaisille
tulkinnoille – joita niin lukijat kuin kirjallisuudentutkijatkin
ovatkin tehneet. Toisaalta
lapsuuskuvauksen elävyys on houkuttanut
erityisesti teoksen käännösten mainonnassa
puhumaan muistelmateoksesta.
Boel Westin on huomauttanut, ettei
teoksessa kertojaa koskaan kutsuta Toveksi,
Kuvanveistäjän tyttären alkuperäinen kansikuva
edustaa hienosti teoksen henkeä:
Per Olov Jansson on liittänyt isänsä ateljeesta
Lallukan taiteilijakodissa ottamaansa
kuvaan veljensä Larsin tyttären Sophian
kuvan, joka on otettu paljon myöhemmin.
Tärkeintä ei ole pilkuntarkka autenttisuus,
vaan teoksesta välittyvä tunnelma. Kuva:
©Tove Janssonin kuolinpesä.
eikä vanhempia Viktoriksi ja Signeksi tai
heidän lempinimillään Faffaniksi ja Hamiksi.
Kuvanveistäjäisää kutsutaan vain pari
kertaa Janssoniksi. Westin osoittaa kuinka
Jansson oli kertonut jo tätä ennen vuosikymmenten
ajan julkisuudessa tarinoita
lapsuudestaan, jopa niin että hänellä
oli muistiinpanoissaan valmiita vastauksia
usein esitettyihin kysymyksiin. Isänsä