TOVE JANSSONIN ELÄMÄN
JA TAITEEN HELSINKI
7
kirjeistään löytyy kylläkin ainakin yksi poikkeus.
Kesällä 1964 hän kirjoittaa kuinka on
”Merkillistä että osa minua on suuntautunut
kaupunkiin kun tiedän, että sinä olet
siellä”. Kirje oli tietenkin osoitettu hänen
elämänkumppanilleen Tuulikki Pietilälle.
Pietilä ja Jansson löysivät toisensa Helsingissä.
Helsingissä Jansson tapasi myös
suurimman osan ihmisistä, jotka toimivat
inspiraationa muumihahmoille – vaikka
Jansson toki tähdensi, että vain Muumimamma
ja Tuutikki pohjautuvat suoraan
tiettyihin henkilöihin – hänen äitiinsä ja
Tuulikki Pietilään. Helsingissä ja sen lähiympäristössä
hän teki myös suuren osan
töistään. Ja on hänen kuuluisin luomuksensakin
sieltä kotoisin. Eräässä kirjeessä
lapsille hän kertoi, kuinka Muumipeikko
oli ”olemassa jo silloin, kun minä olin
pieni ja silloin hän asui kaakeliuunin takana
Helsingissä”. Taikatalvessa näemmekin
Helsingissä syntyneitä:
Tove Jansson ja muumit
Tove Jansson oli taiteilija, jonka mielikuvitus
ylitti aikakausien ja paikkojen rajat. Hän
loi oman maailmansa, mutta kuitenkin eli ja
loi taidetta tiettynä aikana ja tietyissä paikoissa.
Hänen kotikaupunkinaan säilyi aina
synnyinkaupunki Helsinki, vaikka hän asui
myös muualla ja matkusti runsaasti. Kesät
Jansson vietti lapsuudestaan lähtien saaristossa.
Saaristokesistä hän joutui luopumaan
vasta vanhuudessa voimien vähetessä.
Tutkija Sirke Happonen tiivistää, että
“
Helsinki merkitsi hänelle talvea ja saaristo
kesää, aina lapsesta vanhuuteen asti”.
Kesä ja saaristo oli Janssonille suorastaan
todellisen elämän paikka. Hän on todennut,
että suomalainen saaristo on ollut
suurin inspiraation lahde. Sieltä oli todella
poikkeuksellista kaivata kaupunkiin. Hänen