Katajanokka
tuhoten lähes täysin saaren rakennukset ja
rikkoen ikkunoita läheisissä kaupunginosissa.
Viisi vartiomiestä loukkaantui.
Tove Jansson peri jo pienenä isältään
kiinnostuksen katastrofeihin. Hän on kertonut,
kuinka tulipalo Katajanokalla sai kerran
hänet lähtemään ulos niin suin päin, että
unohti kokonaan pikkuveljensä Per Olovin,
jota hänen olisi pitänyt vahtia.
Kuvanveistäjän tyttäressä Toven tärkeä
leikkikaveri on naapurin poju. Hän oli
15
Erik Tawaststjerna, myöhemmin musiikkitieteen
professori, joka on myös muistelmissaan
kertonut heidän leikeistään. Kerran
iso paha poika käski heidän painua
hiiteen ja heitteli heitä kivillä: ”Juoksimme
henkemme edestä Rahapajankatua alas ja
asetuimme Luotsikadun alapäässä olevan
maitokaupan näyteikkunan eteen nauttien
ajatuksesta, että paha poika osuisi ikkunaruutuun
ja joutuisi vaikeuksiin.”
Tove Janssonin äidin Signe Hammarsten
Janssonin täytyi aina saada syntymäpäivänään
1.6. kukkiva tuomenoksa. Kuvanveistäjän
tyttäressä tavan tausta selitetään:
”Äidin täytyy saada tuomenoksia syntymäpäiväksi,
muuten hän kuolee. Niin on eräs
mustalainen sanonut kun äiti oli viidentoista,
ja siitä asti kaikilla on ollut kauhea vaiva
tuomenoksien hankkimisessa. Joskus
tuomi puhkeaa liian aikaisin ja joskus liian
myöhään.” Näin oli tosiaan ollut, Signen
äidillä oli ollut vahva usko selvännäkijöihin
ja hän oli uskonut ennustukseen.
Oksien löytäminen oli tosiaan vaikeaa ja
Rahapajan kohdalla puistossa ollut suuri
tuomi sai monena vuonna antaa osansa
syntymäpäiväksi.
Kuvanveistäjän tyttäreen tapa antoi
muistettavan kohdan. Eräänä vuonna torilla
ei ollut tuomenoksia. Perheen kotiapulainen
Anna keksii, että puistossa on valkoinen
tuomi. Siitä voi käydä ottamassa,
Myös Luotsikatu 7:ssä (B. F. Granholm,
1903) oli kulmatorni, jonka tuntuisi voivan
irrottaa omaksi pyöreäksi talokseen. Kuva:
Museovirasto, Historian kuvakokoelma, M. L.
Carstensin kokoelma.