Tove Janssonin Helsinki
Tove, isä Viktor ja Per Olov. Kuva: ©Tove Janssonin kuolinpesä.
16
kunhan sen tekee pimeässä. Kuten muumiteoksissa,
myös täällä ovat uhkana puistovahdit.
Anna ja pieni tyttö lähtevät kahdestaan
retkelle, vaikka tarinan Tove on
kauhuissaan: ”ajattelin puistovahtia ja kaupunginvaltuustoa
ja Jumalaa.” Hän toteaa
Annalle, että isä ei tekisi tätä koskaan.
Anna vastaa: ”Ei, herra se on niin porvarillinen”.
Tove on ällistynyt, että isää saattoi
sanoa porvarilliseksi. Porvarillinen on pahimpia
haukkumasanoja heidän taiteilijaperheessään,
mutta lapselle tulee ensi kertaa
käsitys, että se voi tarkoittaa muutakin
kuin taiteilijoiden ja ei-taiteilijoiden eroa.
Nykypäivän Katajanokalla tunnelma on
monin tavoin erilainen kuin Tove Janssonin
lapsuudessa. Enää ei ole kahvintuoksua ja
hevosten kavioiden kopsetta, mutta raitiovaunu
on yhä paras väline sinne kulkemiseen.
Satamassa ei ole enää nostokurkia,
kun rahtilaivat ovat vaihtuneet suuriin autolauttoihin.
Laivat eivät kulje enää höyryllä,
joten hiiliröykkiöitä ei enää löydy leikkipaikaksi
eikä satamaan saavu enää tavarajunia.
Mielikuvitukselliset jugendtalot, jotka olivat
uusia Janssonin lapsuudessa, ovat kuitenkin
onneksi selvinneet niistäkin vuosikymmenistä,
jolloin niitä ei arvostettu. Niitä
katsellessa voi miettiä kuinka ne ovat vaikuttaneet
lapsen mielikuvitukseen.
Kuvanveistäjän tytär – tarua
ja totta Tove Janssonin
lapsuudesta
”Kuvanveistäjän tytär kertoo kyllä minun
lapsuudestani, vaikka vähän olen tietenkin lisäillyt.
Jos haluat, voin poimia esiin ne asiat,