ehtoollisella, mutta vanhempani juurruttivat meihin hyvin tarkan käsityksen
siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Kun myöhemmin asuin
omillani Deptfordissa, olin kerran aivan rahaton ja kirjoitin isälleni.
Kerroin, että minulla oli pieniä vaikeuksia ja kysyin, voisiko hän auttaa.
Hän lähetti paluupostissa 20 puntaa ja selitti kirjeessään, että koska hän
lähetti minulle rahaa, hän lähetti saman summan myös kaikille kolmelle
sisarukselleni, vaikka he kaikki kävivätkin töissä. Vanhempieni arvomaailma
Englannin sydänmailla 19
ei jäänyt arvailujen varaan.
Vanhempani olivat rakastavia, mutta kuten sodanjälkeisen ajan tapoihin
kuului, rakkautta ei osoitettu sanoin eikä varsinkaan näytetty
julkisesti. Ei missään nimessä – sellainen olisi hävettänyt ja ollut osoitus
omasta heikkoudesta. Useimpien muiden sen ajan perheiden tapaan
meidänkään perheessämme ei halailtu. Vuosia myöhemmin, kun isäni
elämä oli jo ehtoopuolella, päätin itsekseni: ”Helvetti, minähän halaan
häntä ennen kuin hän kuolee!” Vedin syvään henkeä, mutta lähestyessäni
isääni hänen kasvonsa jännittyivät kuin hätätilanteessa ja hän hätkähti
aivan kuin olisin uhannut häntä teräaseella. Kaikesta huolimatta
tein sen, halasin häntä.
Me kaikki tiesimme rakastavamme toisiamme, vaikka mitään ei sanottu
ääneen emmekä osoittaneet läheisyyttä fyysisesti; se oli rakkautta
englantilaiseen tapaan. Rakkautta ei uskallettu pukea sanoiksi eikä
näyttää, ei, vaikka lämpimän halauksen antamisen tai saamisen tarve
olisi ollut kuinka viiltävä. Eihän imperiumeja rakenneta nyyhkyttämällä
ja halailemalla. Varmaankin vanhempieni sukupolvi olisi vasta ase ohimolla
suostunut myöntämään: ”Totta kai rakastamme lapsiamme! He
tietävät sen kyllä, se on aivan ilmiselvää, ei siitä nyt tarvitse numeroa
tehdä, herranjestas!”
Isäni oli varmasti tehnyt osansa kuningattaren, maan ja imperiumin
puolesta – vaikka hän ei ollut ikinä puhunut siitä kenellekään muulle
kuin sotilastovereilleen, joiden kanssa hän joutui tositoimiin ensimmäisten
joukossa. Kuten ketä tahansa koulupoikaa, myös minua kiehtoivat
kertomukset maailmansodasta, joka oli päättynyt vasta neljä
vuotta ennen syntymääni. Halusin kiihkeästi kuulla isäni taisteluista