Pohjois-Afrikassa ja Sisiliassa ja muualla Italiassa. Tapasiko hän koskaan
marsalkka Montgomerya? Kuinka lähelle hän pääsi Rommelin
nappaamista? Mutta isää ei useinkaan kiinnostanut lähteä mukaan niihin
keskusteluihin. Hän vain kolisutti piippua hampaisiinsa, pörrötti
hiuksiani ja saattoi tokaista ”no niin, rakennetaanpas nyt se autorata
loppuun”.
Sotilaiden elämä oli hyvin kaukana tavallisesta. He olivat vuosikausia
poissa kotoaan käymässä hirvittäviä taisteluja ja kärsivät Luoja ties
kuinka vakavasta traumaperäisestä stressihäiriöstä – tosin silloin tuollaisesta
termistä ei ollut kuultukaan, sotilaat puhuivat vain ”kranaattikauhusta”.
Sitä ei diagnosoitu ihan kevyesti: miehen täytyi käytännössä
kontata ilkialasti juomassa kuravettä lätäköistä, ennen kuin valkotakkiset
tulivat hakemaan. Isäni oli hänen taistelunsa tietäen epäilemättä
nähnyt kammottavia asioita, mutta hän ei koskaan puhunut niistä. Mietin
usein, kuinka paljon hän joutuikaan kärsimään.
Sodan alkuvaiheessa isäni lähetettiin Pohjois-Afrikkaan. Hän pääsi
kerran muutamaksi viikoksi lomille, mutta sen jälkeen häntä ei nähty
kotona neljään vuoteen. Kun isä lopulta palasi, hän näki poikansa, minun
veljeni Richardin ensi kertaa. Richard osasi jo kävellä ja puhua ja oli
menossa päiväkotiin! Olin jo vähällä sanoa, etten ymmärrä kuinka kukaan
voi olla noin pitkään poissa kotoa, mutta kyllähän minä nyt ymmärrän.
Tein urani aikana puolen tusinaa maailmankiertuetta, joista
jokainen kesti noin vuoden. Yhteensä niille kertyi siis mittaa toisen
maailmansodan verran. Aseita ei näkynyt (muualla kuin Italiassa) eikä
kukaan kuollut, mutta poissaolo kotoa ei varmasti ollut sen helpompaa
kuin isällenikään. Isäni tuska ei ollut koskaan mielessäni, en koskaan
kuvitellut häntä istumassa tympääntyneenä leirissä odottelemassa lähtökäskyä.
Vasta, kun lähdin itse tien päälle ja jätin vaimoni ja lapseni
kotiin, aloin ajatella asiaa. Minä soitin isojen yleisöjen edessä, en ollut
ampumassa saksalaisia ja italialaisia, mutta silti tien päällä oleminen oli
kummallinen kokemus, turva ja kotona olemisen tunne olivat poissa.
Mutta siitä lisää myöhemmin.
Isäni ei koskaan päässyt pakoon sodan pitkää varjoa. Kuusi taistelu-
20 Dire Straits