puvussaan ja piippu suupielessään absurdi näky.
Joka tapauksessa ylitimme tuona aamuna katua, kun kaikki yhtäkkiä
jähmettyivät paikoilleen, aivan kuin taivaasta olisi ammuttu tienoota
valtavalla etälamauttimella. Kaikki pysähtyivät, mekin. Harvat
kadulla ajaneet autot hidastivat vauhtiaan. Vain yksi jalankulkija jatkoi
matkaansa: nuori mies Intiasta tai Pakistanista. Olin kuin puulla päähän
lyöty – en ollut koskaan nähnyt tummaihoista ihmistä, eikä reaktioista
päätellen ollut kukaan muukaan. Alasti pelkkä silinteri päässään
kulkemallakaan ei olisi saanut osakseen sellaista hämmästystä. Vierähti
muutama hetki, kunnes joku painoi jossakin play-nappia ja maailma alkoi
taas liikkua.
Tuona ohikiitävänä, jännittävänä hetkenä verho oli riuhtaistu sivuun.
Sain nähdä ensimmäisen vilauksen maailmasta uneliaan pikkukylän
ulkopuolella. Minua ei kiehtonut niinkään tumma mies, vaan
paikallisten reagointi häneen. Maanviljelijät pomppasivat ulos Land
Rovereistaan mutaisissa saappaissaan ja lätsissään, mummot neulemyssyissään
ja vauraat kotiäidit yhteensopivissa hameissaan ja tweedtakeissaan
pysähtyivät kuin taikaiskusta. Varmaksi en osaa sanoa, että
elämäni olisi juuri tuolla hetkellä ottanut seikkailullisemman suunnan
kuin mitä Market Harborough’lla oli tarjota, mutta siitä ei ole epäilystä,
että noihin aikoihin mielikuvitukseni alkoi liidellä uusiin sfääreihin.
1950-luvun Iso-Britannia oli vielä monella tapaa ahdasmielinen ja
”ulkomaalaisten” näkeminen äärimmäisen harvinaista. Suurin osa Market
Harborough’n väestä ei ollut koskaan käynytkään Lontoossa, ulkomaista
puhumattakaan. Vain entiset sotilaat, jollainen isänikin oli, olivat
seilanneet meren yli. Noin 30 kilometrin matka Leicesteriin oli jo
iso reissu, sata kilometriä Birminghamiin todellinen seikkailu. 600 kilometrin
matkasta Lontooseen sai jo eeppisen runoelman, josta puhuttiin
viikkokausia ja kerrottiin ehkä lapsenlapsillekin. Market Harborough’n
maatyöläisille, pankkivirkailijoille ja kauppiaille Lontoo oli suurin piirtein
yhtä kaukainen asia kuin nykyihmisille Tokio.
Eräänä iltana äitini, joka hallitsi suvereenisti keittiössä, vaaransi maineensa
selväjärkisenä kokkina tarjoamalla isälleni curryaterian. Minut
16 Dire Straits