lounaalle ja kello kahdelta oli kahvitauko. Jopa puolet turvallisuuspoliisin
16
työntekijöistä kärsi vastaavanlaisista pakkoneurooseista. Alex
ehtisi kyllä hyvin perille. Hän juoksi kaksi porrasta kerrallaan alas toiseen
kerrokseen.
Tiedusteluyksikön päällikkö pyörähti tuolissaan ja katsoi Alexia silmiin.
Paidan alta erottuivat lihakset, joita hän oli varmasti treenannut
siitä lähtien, kun aloitti uransa poliisivoimissa. Mies oli lyhyenläntä
ja tanakka, mutta hänellä oli suuri vastuu kannettavanaan. Hänen
osastonsa tuki muuta toimintaa hankkimalla ja analysoimalla tietoa
ja käyttämällä salaisia pakkokeinoja kuten puhelinten ja huoneiden
salakuuntelua. Toisin sanoen he olivat organisaation silmät ja korvat.
Joskus jopa aivot.
Päällikkö kohotti kulmiaan ja odotti, että Alex kertoisi asiansa.
– Tarvitsen analyytikon ja tiedustelijan. On havaittu merkkejä,
että ruotsalaistutkimus voisi olla syy japanilaisen Nobel-voittajan
murhaan. Haluan apua kaikkiin osuuksiin: itse aiheeseen, joka on
tekoäly, hyökkäyksessä läsnä olleen Beckerin pariskunnan taustatietojen
tarkistukseen, mahdollisen uhkakuvan sekä muiden osallisten
kartoitukseen. Japanilaiset epäilevät Kiinan sekaantuneen asiaan.
– Miten se liittyy meihin?
– Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Japani epäilee teon motiiviksi
pitkälle edistyneen tekoälytutkimuksen varkautta. Pelätään, että sitä
käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin. Heinrich Becker on Kuninkaallisen
teknillisen korkeakoulun, KTH:n professori.
– Mikä on jutun asianumero?
Alex luovutti hänelle kaikki yksityiskohdat ja poistui huoneesta.
Nyt oli vain odotettava selontekoa, johon olisi kerätty kaikki se tieto,
jonka he onnistuisivat kokoamaan ja analysoimaan. Pian hän tietäisi
paljon enemmän Heinrich Beckeristä, kuka tämä oli ja minkä parissa
työskenteli. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin selvittää, oliko kyseinen
mies vaimoineen vaarassa ja tarvitsivatko he suojelua.