7
Nora
Nora tunsi aina olonsa epämukavaksi suurissa ihmisjoukoissa.
Nyt häntä ympäröi äänten vyöry, kun tuhat ihmistä nousi salissa
yhtä aikaa seisomaan.
Nobel-säätiön tekoälyä käsittelevä konferenssi oli päättynyt. Hän
oikoi auringonkukankeltaista leninkiään, kiskaisi takin ylleen ja antoi
punaisen tukan valua hupun yli. Yleisö alkoi purkautua ensimmäiseltä
riviltä kohti hissejä ja VIP-vieraille varattua uloskäyntiä.
Konferenssin viimeiseen osaan osallistuneet Nobel-palkinnonsaajat
poistuivat suurelta näyttämöltä yhdessä Tokion vaikuttavimmista
konferenssirakennuksista, joka oli kuin metallista ja lasista rakennettu
laiva. Nora kulki virran mukana ja pikemminkin tunsi kuin näki,
missä Heinrich oli. Mies odottaisi häntä ovensuussa kuten aina.
Heinrich hipaisi tervehdykseksi kevyesti hänen käsivarttaan samalla
kun keskusteli japanilaisen Nobel-voittajan Tusumu Sonegawan
kanssa. Nora katseli heitä ääneti. Sonegawa oli seitsemänkymmentäkahdeksanvuotias,
hänen hiuksensa olivat harmaat ja eloisissa
silmissä oli pilke, jonka ansiosta hän näytti huomattavasti ikäistään
nuoremmalta. Heinrich oli muutaman sentin lyhyempi, kolmekymmentä
vuotta nuorempi ja pukeutunut Martine Rosen sammaleenvihreään
pukuun, jossa oli kaksirivinen napitus. Kainalossaan hänellä
oli musta nahkasalkku. Noran mies oli jopa arkena äärimmäisen
hyvin pukeutunut.
Nora näki heidät tänään ensimmäisen kerran yhdessä, vaikka oli
aikaisemmin kuullut paljonkin Sonegawasta. Nora oli kuunnellut
häntä äsken näyttämöllä ja olisi mielellään jatkanut kuuntelua jossain
toisessa ympäristössä. Sonegawa oli kertonut, kuinka hän oli