14
He nousivat hissillä ylös niiden kerrosten ohi, jotka oli tarkoitettu
ainoastaan vierailijoille. Kumpikin seisoi vaiti kerros toisensa jälkeen.
Ovien avauduttua Alex johdatti vieraan keittokomeron ohi pohjoismaisen
pelkistetysti sisustettuun neuvotteluhuoneeseen, jossa oli
pastellinsiniset kangastuolit ja harmaa kokolattiamatto. Miten herran
tähden niin kalliit huonekalut voivatkin olla noin kamalan tylsiä, hän
ajatteli eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Riitti, että Ruotsiin yhdistettiin
kohtuullisuus ja kevytmaito – ei kai asiaa olisi tarvinnut korostaa
sen enempää.
Kun he olivat istuutuneet, Alex otti kunnioittavasti vastaan vierailijan
käyntikortin ja asetti sen eteensä. Hän näki silmäkulmastaan,
miten juna ajoi rautatiekiskoilla talon vieritse. Vaimea tärinä lävisti
hiljaisen huoneen.
– Meillä oli välikohtaus, Watanabe aloitti. – Olet ehkä kuullut siitä,
mitä Tokiossa tapahtui?
Alex ymmärsi heti, mitä mies tarkoitti. Alex oli ennen kokousta
lukenut huolellisesti asiaa käsittelevän sisäisen muistion, jonka hänen
työtoverinsa olivat laatineet. Hän nyökkäsi jatkoa odottaen.
– Siinä tapauksessa tiedät, että Nobel-voittaja Tusumu Sonegawa
murhattiin hississä Tokion kansainvälisessä konferenssissa. Sonegawan
lisäksi hississä oli kaksi ruotsalaista, Heinrich ja Nora Becker.
Kumpikaan heistä ei loukkaantunut.
Alex kummasteli, mihin keskustelu johtaisi.
– Syntyneessä kahakassa toinen hyökkääjistä pudotti Ono-Sendai
merkkisen matkapuhelimensa.
Watanabe ojensi kuvan pöydän yli.
– Laboratoriomme on saanut nyt valmiiksi puhelimen rikosteknisen
tutkimuksen. Se kesti hieman pidempään, sillä laitteisto oli osittain
vahingoittunut. Puhelimella oli sen koko käyttöaikana soitettu
viisi puhelua kahteen eri numeroon. Toisella numeroista on yhteyksiä
Shanghaihin, ja se on ollut valvonnassamme jo aikaisemmin.
Alex laski ajassa taaksepäin. Japanilaiset olivat siis kolmessa päivässä
onnistuneet tekemään rikospaikkatutkimuksen, analysoimaan
vahingoittuneen puhelimen sekä saamaan teleoperaattoreilta