eksä. Voitte vain kuvitella, minkä määrän vihapostia hän sen jälkeen
sai.
Tarina ei ollut totta, Hester keksi sen päästään, mutta se olisi
voinut olla totta, ja joskus se riitti.
– Missä tämä Simon Greene on nyt? hipsteri-Rick-Chad kysyi.
– Mihin se nyt liittyy?
– Hänhän on kotonaan, eikö vain? Vapaana takuita vastaan?
– Hän on syytön mies, hyvä ja rakastava isä.
– Ja varakas mies.
– Nytkö tahdot lakkauttaa myös takuujärjestelmän?
– Varakas, valkoinen mies.
– Kuules nyt, Rick Chad, huomaan, että olet poliittisesti valveutunut
ja sitä rataa, kaikkine noine tyylikkäine partoinesi ja pipoinesi
– onko se oikein Kangol? –, mutta käytät ihonväriä ja valmiita
vastauksia aivan yhtä ikävällä tavalla kuin toinenkin ääripää.
– Vau, nytkö tämä kääntyy keskusteluksi ääripäistä?
– Ei, poju, siitä ei ole kyse, joten kuuntelepas. Et edes huomaa
sitä, mutta sinä ja ne ihmiset, joita vihaat, teistä on tulossa toistenne
17
kaltaisia.
– Jos asetelma käännettäisiin ympäri, jos Simon Greene olisi
köyhä ja musta ja Aaron Corval rikas ja valkoinen...
– He ovat molemmat valkoisia. Älä sotke rotukysymyksiä tähän.
– Kaikki liittyy rotukysymyksiin, mutta antaa olla. Jos ryysyläinen
lyö pukumiestä, hän ei saa Hester Crimsteinia puolustamaan
itseään. Hän olisi nyt vankilassa.
Hmm, Hester mietti. Nyt Rick Chad puhui asiaa.
– Hester? juontaja kysyi.
Ohjelma-aika oli loppumaisillaan, joten Hester nosti kätensä ilmaan
ja sanoi: – Mikäli Rick Chad pitää minua erinomaisena asianajajana,
ei kai ole minun asiani olla eri mieltä?
Yleisöä nauratti.
– Aika alkaakin olla lopussa. Seuraava keskusteluaiheemme on
presidenttiehdokkaaksi singahtaneen Rusty Eggersin uusin kohu.