Juontaja puuttui peliin. – Ennen kuin jatkamme, katsotaanpa
video uudelleen, jotta uudetkin katsojat näkevät.
Hester aikoi ensin protestoida, mutta video oli jo näytetty ja
näytettäisiin vielä lukemattomia kertoja. Vastustus olisi paitsi
turhaa myös saisi Hesterin asiakkaan, finanssianalyytikko Simon
Greenen, vaikuttamaan entistäkin syyllisemmältä.
Ja mikä tärkeintä, kun kamera irrottaisi hänestä muutamaksi
sekunniksi, hän voisi vilkaista Matthew’n suuntaan.
Video – jota oli nyt katsottu yli neljä miljoonaa kertaa – oli
nauhoitettu Keskuspuistossa jonkun turistin iPhonella. Ruudulla
näkyi, miten Simon Greene mittatilauspuvussaan ja kauniisti
windsor
solmukkeelle solmitussa Hermèsin solmiossaan kohotti nyrkkinsä
ja iski sillä kasvoihin ruokkoamatonta nuorta miestä, jonka
Hester tiesi olevan huumeidenkäyttäjä nimeltään Aaron Corval.
Corvalin nenästä turskahti verta.
Asetelma oli läpeensä dickensiläinen: etuoikeutettu Herra Hyväosainen
iski täysin varoittamatta katupoikaparalta hampaat kurkkuun.
Hester käänsi nopeasti päätään Matthew’n suuntaan ja yritti
nähdä tämän studiovalojen hohteen lävitse. Hester oli usein kaapelikanavien
uutislähetyksissä lainopillisena asiantuntijana, ja kahtena
iltana viikossa hänellä oli tällä kanavalla oma ohjelmapaikka
rikosjutuille, Crimsteinin kriminaalit. Nimi ei ehkä rimmannut
aivan täydellisesti, mutta siinä oli sopiva alkusointu ja se näytti hyvältä
ohjelmaluettelossa, joten kanava käytti sitä.
Hesterin pojanpoika seisoskeli varjossa. Hester näki tämän
vääntelevän käsiään tismalleen samoin kuin tämän isällä oli aikoinaan
ollut tapana, ja hänen sydäntään viilsi niin tuskallisesti, että
hän ei hetkeen saanut henkeä. Hän harkitsi hetken käväisevänsä
Matthew’n luona kysymässä, miksi tämä oli tullut studioon, mutta
lyöntivideo oli jo katsottu ja hipsteri-Rick-Chad vaahtosi taas.
– Näittekö? Miehen suusta lennähti sylkipisara, joka laskeutui
parralle. – Päivänselvä juttu. Asiakkaasi kävi kodittoman tyypin
kimppuun aivan syyttä.
15