Sadie menee ovelle ja tervehtii vanhempaa vapaaehtoistyöntekijää heilauttamalla
puhelintaan. ”Anteeksi, olen puhelimessa, sopiiko jos…?”
Hän viittoilee olohuoneen suuntaan.
”Puhu sinä vain.” Nainen taputtaa häntä ystävällisesti käsivarrelle ja
kiskoo paksut työhansikkaat käteensä suunnatessaan avustajineen suoraan
kohti piironkia.
Sadie puhuu taas puhelimeen. ”No, mitä siitä maksetaan?” Kuullessaan
Wendyn vastauksen hän naurahtaa. ”Oletko tosissasi? Yhdestä viikonlopusta?
Totta kai suostun.” Hän lähtee kiireesti yläkertaan harmitellen
mielessään, että tuli puhuneeksi toisten kuullen niin ahneesti, mutta samalla
helpottuneena siitä, että saisi nyt maksettua ensi kuun vuokran ja
sitä seuraavankin. ”No niin, kerro kaikki. Mitä siellä pitää tehdä?”
”Minulla on tässä ihan kutsukortti.” Wendy kuulostaa hivenen hengästyneeltä.
”Lähetän sen sinulle, ihastut kun näet – siinä on kohopainatukset
ja kaikki. Etupuolella lukee: Tervetuloa pelaamaan Mysteeripeliä
17
Raven
Hallin kartanoon.”
Avustusjärjestön vapaaehtoiset lastaavat alhaalla Sadien äidin viimeiset
kalusteet pakettiautoonsa ja sulkevat ulko-oven lähtiessään.