14
Sadie
Tammikuu 2019
Sadie tönii auki etuoven, jonka sisäpuolelle on kasautunut mainoksia ja
sanomalehtiä. Kapea eteinen tuntuu vieläkin koleammalta kuin ulkoilma,
ja kokolattiamatossa on kostea läiskä entisen ovimaton kohdalla. Äiti piti
aina talvisin patterit täydellä teholla – Sadie tapasi vähentää vaatteita ja
valittaa, että talossa oli kuuma kuin uunissa, mutta äiti väitti, että sitä hänen
viluiset luunsa kaipasivatkin. Keskuslämmitys ei ole kuitenkaan ollut
päällä enää viikkoihin ja talo tuoksuu tunkkaiselta ja hylätyltä. Ja Sadie
kaipaa äitiään enemmän kuin koskaan.
Hän kerää postin lattialta ja heittää sen nurkassa olevaan pahvilaatikkoon,
jonne sitä on jo kertynyt korkea kasa. Toivottavasti hänen ei
enää tarvitse tulla tänne – urakka on jo kestänyt kauemmin kuin hän oli
odottanut. Suurin osa äidin tavaroista on nyt raijattu pois, enää yksi lasti
huonekaluja
odottaa hyväntekeväisyysjärjestön pakettiautoa.
Uusien asukkaiden on määrä muuttaa ensi viikolla – kuulemma nuori
pariskunta, jolla on pieni vauva. Toivottavasti vuokraisäntä lämmittää
talon siihen mennessä. Ja ennen kaikkea Sadie toivoo, että mies palauttaa
äidin maksaman takuuvuokran mahdollisimman pian hänen luovutettuaan
avaimet. Hän on menettänyt kaksi osa-aikaista työtä vuoden
sisällä, ja näyttelijäkeikoista saa vain satunnaisesti tuloja. Hän tarvitsee
sen takuuvuokran.