1.
Kun hälytyssireenit soivat
Syksy 1939 oli Suomessa hyvin painostava. Moskovan neuvottelut
katkesivat tuloksettomina, mutta sodan ei uskottu syttyvän.
”Nehän olivat eräänlaista innoittunutta yksimielisyyden päihtymystä
nuo hämmästyttävät, oudot viikot ennen talvisodan puhkeamista”,
luonnehti kirjailija Mika Waltari. Jo evakuoitu väki palaili
kaupunkeihin ja rajaseudulle, myös koulut avasivat ovensa.2
Talvisodan ensimmäinen ilmahälytys kuultiin Helsingissä
30. marraskuuta 1939 kello 9.20. Hälytys yllätti ihmiset täydellisesti
niin työpaikoilla, kaduilla, kotona kuin kouluissa. Pommeja
ei onneksi pudonnut keskikaupungille. Viholliskoneita havaittiin
aamupäivällä enimmillään Suomenlinnan ja Merisataman tienoilla.
Vaara ohi -merkki annettiin kello 14.30.
Maan hallitus keskeytti ilmahyökkäyksen vuoksi istuntonsa ja
sen ministerit hakivat suojaa eri tahoilta, valtioneuvoston linnassa
ei ollut pommisuojaa. Hyökkäyksiä pidettiin aluksi kiihtyneen hermosodan
jatkona. Kun vaara ohi -merkkiä ei kuulunut, hallitus jatkoi
kokousta. Presidentti Kallio päätti julistaa maan sotatilaan kello
13.30. Tietämättömyys oli alussa hyvin leimallista.3
Kun Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies, reservinluutnantti
Lauri Puntila saapui työpaikalleen Bulevardille, ensimmäinen
ilmahyökkäys oli hetkeä ennen päättynyt. Valtioneuvoston tiedotuskeskuksen
sihteeriksi määrätty mies jatkoi nopeasti matkaa sijoituspaikalleen.
Tyrmistynyt pääministeri A. K. Cajander ei ollut tilanteen
8
tasalla.