Va lt i o n t i e d o t u s t e h täv i s s ä
samoja vakuuttavia perusteluja; avaintoistoilla saadaan yleinen mielipide
kääntymään luotettavaan suuntaan. Koskimies kehotti lisäksi
tarkkailemaan kansanryhmien välisiä eroja. Työväen Sivistysliiton
pääsihteeri Arvi Hautamäki (sd.) puolestaan tarkensi, että työväen
puoleen käännyttäessä piti lähteä tosiasioista, koska valtiomielinen
työväki kyllä täytti velvollisuutensa rintamalla ja kotirintamalla kaipaamatta
sotainnostusta tai bolševismin vastaisen ristiretken henkeä.
Jatkosodan lopulla hävitettiin virastoissa, myös VTL:ssä, kiireellä
arkaluontoista aineistoa. Välirauhaa solmittaessa paloi suuri
roihu yötä päivää Hallituskadun ja Mikonkadun kulmatalon
uunissa, vaikka elettiin syyskuuta eikä keskuslämmitystä tarvittu.
VTL:n viisas johto oli kuitenkin ymmärtänyt jo elokuussa 1944
määrätä tuotantotoimiston päällikön, historian dosentti Eino Jutikkalan
kirjoittamaan arkistoaineiston pohjalta ja oman työnsä ohella
laitoksen historiikin. Käsikirjoitus valmistui marras-joulukuun
vaihteessa, mutta säilyi poikkeusoloissa vain kirjoittajan kopiona,
jonka tämä luovutti 1980-luvulla Valtionarkistolle. Akateemikko
Jutikkala julkaisi lopulta 90-vuotissyntymäpäiviensä merkeissä
vuonna 1997 Valtion Tiedotuslaitoksen salaisen sotakronikan, jota
voitaneen vähäisestä editoinnista huolimatta luonnehtia kattavaksi
VTL:n toimintaa kuvaavaksi lähdejulkaisuksi. Hävityksestä selvinnyt
osa arkistoaineistosta löytyy Kansallisarkistosta.9
Jutikkalan teosta täydentää toisen historian tohtorin Martti
Ruudun Me uskoimme Suomeen. Sotapäiväkirja 1941–44, joka
ilmestyi vuonna 2000. Osa teoksen VTL:ää ja VIA:ta koskeneesta
materiaalista lojui vuosikaudet piilotettuna Ruudun isän huvilan
läheisessä sorarinteessä Mäntyharjulla. Myös kyseinen aineisto
päätyi lopulta 1989 Valtionarkistoon, ”arkistointitavasta” johtuen
kehnossa kunnossa.10
Tiedotus- ja sensuuritoiminta keskitettiin yhteen laitokseen,
mutta sen työtehtävät haaraantuivat sekä armeijaan että siviilipuolelle;
tiedotuselimellä oli alusta pitäen kaksi herraa, maan hallitus
14