K u n h ä ly t y s s i r e e n i t s o i vat
Marraskuun viimeisen päivän aamuna työpaikalleen ulkoasiainministeriöön
rientänyt poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti
tapasi esimiehensä, ulkoasiainministeri Eljas Erkon ”merkillisen
hämmentyneessä mielentilassa”. Tapahtumien pökerryttämä
ministeri vaikutti jotenkin ”menettäneen konseptinsa” mutta uhkui
silti toimintatarmoa. Ulkoasiainministeri jakoi alaisille määräyksiä
evakuointiohjeiden täytäntöönpanosta; suunnitelmien mukainen
ministeriönsiirto käynnistyi heti aamusta.4
Valtioneuvoston tiedotuskeskuksen, Päämajan propagandaosaston,
Finlandia Uutistoimiston sekä ulkoministeriön sanomalehtiosaston
vastuulla oli virallinen tiedotus. Mitään merkkejä niiden
toiminnan keskittämisestä ei kuitenkaan voitu havaita. Tilanne
vastasi käytännössä lähinnä kaaosta. Sota tuli maan johdolle ja kansalle
jotensakin täytenä yllätyksenä.
Monet asiat takertelivat sinä aamuna, mutta sotilastaholla tiedettiin,
miten toimia. Suomen Kuvalehden päätoimittaja, reservinluutnantti
Ilmari Turjan tehtäviin Puolustusvoimain tiedotuslaitoksen
johtajana kuului siirtää laitos Vaasaan; ensimmäisten pommien
ei näet arveltu putoavan sinne. Laitoksen propaganda suuntautui
ulkomaille, ja lentoyhteys Vaasasta Ruotsiin varmisti nopeat kontaktit
ulkomaiseen lehdistöön.
Laitoksessa toimi kaksi asevelvollista: luutnantti Turja ja kersantti
Sulho Ranta. Muu henkilökunta, lähes satakunta henkeä, taas
saatiin nostoväestä: suomen- ja ruotsinkielisistä kirjailijoista, taiteilijoista,
toimittajista, valo- ja elokuvaajista, joukossa muun muassa
Arvi Kivimaa, Mika Waltari, Otto Varhi, Viljo Kajava ja valokuvaajat
Eino Mäkinen, Olavi Tarkkonen, Heikki Aho, Björn Soldan,
Matti Leppo ja T. A. Wiherheimo. Ryhmä koostui heidän lisäkseen
yliopistomiehistä, kielenkääntäjistä ja konttorihenkilökunnasta.
Tohtori Kustaa Vilkuna taas pyöräili ensimmäisen ilmahälytyksen
kuuluessa marraskuun viimeisenä Hakaniemen torilla
omalle työpaikalleen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan (SKS),
9