Lukijalle
Eversti Lauri Leander edellytti jo 1938, että nykyaikainen sota vaatii
jokaisessa maassa hyödyntämään älymystöä riippumatta siitä, ovatko
henkilöt aseenkantovelvollisia vai eivät. Myös heidät piti aina panna liikekannalle.
6
1
Talvisodassa älymystöä ei tarvinnut juuri mobilisoida; mainosmiehet,
sanomalehtimiehet, kirjailijat kiiruhtivat usein vapaaehtoisesti
riviin. Propagandan tekijät löytyivät jatkosodassakin lähinnä sivistyneistöstä.
Tiedustelutehtäviin komennettiin yliopiston ja oppikoulun
opettajia, toimittajia, kirjailijoita, taiteilijoita ja matkailualan kielitaitoista
väkeä.
Millaisia palveluksia 1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntyneet,
usein ensimmäisen polven sivistyneistöä edustaneet miehet tekivät
maalleen sotavuosina mielialarintamalla? Edustivatko sen jäsenet
kansakunnan terävintä älymystöä? Miten kansan mielialat kehittyivät?
Miten tuo sanasodan kärkijoukko sijoittui lopulta sodanjälkeiseen
yhteiskuntaan?
Noin 600 henkilöä pyrki jatkosodassa Valtion tiedotuslaitoksessa
(VTL) vaikuttamaan kansalaisten mielialoihin. Niiden muutoksista
taas raportoivat julkisuudelta salassa monilukuiset tarkkailijat. Henkilöhistoria
on aihetta tutkittaessa jäänyt vähälle huomiolle. Muutamat
propagandasodan johtohenkilöistä saattoivat ”sotatyön” ohella keskittyä
tutkimukseenkin. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä ryhmästä erottautui
kymmenen miestä, jotka kohosivat tieteenalojensa ja kirjallisuuden
huipulle, akateemikoiksi.