V T L : n o r g a n i s a at i o
hajanaista ja vailla suunnitelmallisuutta. Siksi valtioneuvostokin
keskusteli aiheesta pääministerin toivomuksesta.
Suunnitelmat etenivät nopeasti.7 VTL:n päällikön, apulaispäällikön
ja jaostopäälliköt asetti valtioneuvoston kanslia. Laitoksen
päällikkö puolestaan nimitti VTL:n muut toimihenkilöt. Organisaatioon
liittyi lisäksi pääministerin asettama VTL:n neuvottelukunta
jäseninään Helsingin päivälehtien päätoimittajat. Sisäpiiri
ja vastustajat keksivät VTL:lle nokkelasti vähemmän imartelevan
lempinimen Vetelä.8
VTL:n päälliköksi määrättiin kustantaja, kapteeni Heikki Reenpää.
Yleisten asiain jaostoa johti vänrikki, filosofian tohtori Vilho
Helanen ja sotilasasiainjaostoa kapteeni Jaakko Leppo. Reenpää
puolestaan nimesi kotimaan osaston oto. päälliköksi tohtori
Vilho Helasen, jonka apulaisena palveli alun alkaen filosofian tohtori
Heikki Waris. Tuotantotoimistoa johti aluksi filosofian tohtori
Martti Ruutu. Kun hänet nimitettiin syksyllä 1941 kotimaan osaston
vakinaiseksi päälliköksi, seuraajaksi tuli kuukauden toimiston
vt. päällikkönä toiminut dosentti Eino Jutikkala. Tarkastuskunta
koostui kahdesta miehestä, professori Rafael Koskimiehestä ja yliopistonlehtori
Kaarlo Marjasesta, jotka lukivat lähinnä pistokokein
laitoksessa Suomea ja ulkomaita varten tuotetut tekstit.
Siviilipuolen virallisesta tiedotuksesta vastanneen VTL:n piti
ylläpitää ja syventää puolustustahtoa ja sosiaalista mieltä, selventää
sekä eduskunnan että hallituksen määrittämiä poliittisia suuntaviivoja
ja torjua maahan kohdistuvaa propagandaa ja huhuja. Laitoksen
tuli lisäksi vastustaa sodanvastaista mielialaa ja tukea viranomaistoimintaa
selostamalla poikkeusmääräysten syitä, tarkoitusta
ja vaikutusta.
Johto määritti suuret linjat ja ohjeisti päiväkohtaisissa tehtävissä.
Tarkastuskunnan päällikkö Rafael Koskimies linjasi 20.8.1941:
”Kun kysymys on suhteellisen tyyniverisestä kansasta, ei ole aiheellista
turvautua kaikkein voimakkaimpaan kieleen.” Oli toistettava
13