Va lt i o n t i e d o t u s t e h täv i s s ä
seurauksena ja suhde maakysymykseen oli tunnepitoinen, SAT:n
johto vaati kenttää tehostamaan tarkkailua ja toimintaa sekä siirtoväen
että kanta-asukkaiden parissa.
SAT lopetettiin jatkosodan liikekannallepanopäivänä. Ns.
”satiaisten”
seuraajaksi perustettiin VIA (Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys)
tehtävänään taistella kommunismia vastaan, joka arvioitiin
maalle jatkuvaksi vaaraksi. Sen piti tapahtua aseveljeyden pohjalle
rakentuvan maanpuolustustahdon hengessä. Propagandistina tässä
työssä vaikutti vasemmistopoliitikko ja lehtimies Arvo Poika Tuominen,
joka oli vaihtanut puolta keväällä 1940. VIA-nimestä on esitetty
monia tulkintoja. Eino Jutikkalan mukaan tämäkin oli latinaa
ja tarkoitti tietä, jota myöten arkaluontoisia tietoja voitiin levittää
kansan pariin.
Järjestöä valvoi puolustusministeri; alistussuhde armeijaan
helpotti osaltaan käytännön asioiden hoitoa. Puolustusministeri
Rudolf Walden seurasi alusta lähtien tarkoin, miten SAT kehittyi.
Kun vastapuoli oli päässyt perille SAT:sta, päätettiin heti jatkosodan
alussa muuttaa toiminta – kuten sanottu – VIA:ksi. Kaikki
kenttätyötä tehneet olivat vapaaehtoisia, ainoastaan varsinaiset
työntekijät, sihteerit ja vastaavat palkattuja. Toimintamuodot
muistuttivat lopulta varsin paljon kommunististen järjestöjen käytäntöjä.
20
15
Kesän 1941 mittaan selvisi, että VIA ei voinut kiinteästi sitoutua
valtiovaltaan, jottei salainen toiminta rasittaisi hallitusta. Siitä organisoitiin
marraskuussa 1941 itsenäinen yhdistys. Pääministerin ja
puolustusministerin asettaman VIA-komitean toiminnan ja luonteen
tunsi ainoastaan 43 henkilöä; lukuun sisältyivät muun muassa
tasavallan presidentti ja eräät ministerit. Edes kaikki VIA:n keskustoimistossa
palvelleet virkailijat eivät tunteneet järjestönsä suhdetta
valtiovaltaan. VIA:n keskustoimiston nimi vaihdettiin pian
Uudeksi Kirjeenvaihtoyhdistykseksi, jottei raporttien suuri, säännöllinen
määrä paljastaisi järjestön todellisia tarkoitusperiä.