J o h da n t o
kuinka hän nappasi suuhunsa sudenkorentoja suoraan ilmasta
ja söi ne ja kuinka hän työnsi silmiinsä neuloja. ”Olen liskojen
kuningas, voin tehdä mitä vain”, Jim sanoi.
Niin me uskoimme, ja niin hänkin uskoi, ainakin hetken aikaa.
Ne, jotka uskoivat Jimin yhä eläneen Pariisista kantautuneesta
ilmoituksesta huolimatta, tekivät niin useista eri syistä. Ensinnäkin
Jimin persoonaan sopii hyvin kuolemattomuus, koska silloin
kun hän vielä oli hengissä, hänen kuolemastaan levisi uutisia
jatkuvasti. Kun Doors oli huipulla 1960-luvun lopulla, Jimin
huhuttiin kuolleen lähes joka viikonloppu. Kuolinsyitä olivat
James Deanin tapaan auto-onnettomuus tai putoaminen hotellin
parvekkeelta, jolla hän pelleili joko roikkumalla käsillään
kaiteesta tai tanssimalla sen päällä. Tai sitten hänen kerrottiin
kuolleen alkoholin,
hallusinogeenien tai seksin yliannostukseen.
Ranskalainen kirjailija Edgar Morin kirjoitti Hollywoodin Tähdet
-kirjassaan, että James Dean on yhä elossa. Morinin mukaan
taustalla on naiivi ilmiö, jonka seurauksena ihmiset kieltäytyvät
uskomasta sankarin kuolemaa. Oli kyse hyvästä tai pahasta sankarihahmosta,
uskolliset ihailijat pitävät sankariaan kuolemattomana,
ja siksi on niin vaikeaa hyväksyä tämän poismenoa. Sama
koskee Jim Morrisonia.
Ihailijoiden mielestä ei olisi ollut Jimin tapaista kuolla sydänkohtaukseen
kylpyammeessa niin kuin virallinen selitys kertoo.
Joka tapauksessa niin kuolinsyyssä todetaan. Jimin manageri
Billy Siddons kertoi julkisesti kuolinsyyn, jonka hän oli saanut
tietoonsa Pamela Coursonilta, Jimin tyttöystävältä ja avovaimolta,
niin kuin tätä tituleerattiin lehdistössä.
Pamela kertoi Billylle, että oli ollut kahdestaan Jimin kanssa
asunnossa lauantaina aamuyöllä 3. päivänä heinäkuuta vuonna
1971, kun Jim oksensi hieman verta. Pamelan mukaan näin oli tapahtunut
aiemminkin, ja vaikka hän oli huolissaan Jimistä, hän
ei uskonut, että kyse olisi ollut mistään vakavammasta. Jim oli
13