19
Miks i Hitleri stä on vaikeaa kirjoittaa
kirjoittaja rohkeni vuonna 1943 olla joiltakin osin eri mieltä kuin Hitler
omassa Taisteluni-kirjassaan.16
Kolmas, perusteellinen Hitlerin lapsuudesta ja nuoruudesta kertova
lähde on hänen omaelämäkertansa. Taisteluni ei kuitenkaan ole elämäntarina
vaan propagandaa. Nykyisin ollaan jokseenkin yksimielisiä
siitä, että hän kirjoitti sen ilman haamukirjoittajia, joskin esikuviin tukeutuen.
17 Hitler sepitti elämäänsä klassisten omaelämäkertojen ja kehitysromaanien
mallin mukaan. Hän loi myös uudenlaisen poliittisen
omaelämäkerran mallin, jossa ei ole kyse vastuusta saati selityksistä vaan
poliittisesta ohjelmasta ja propagandatekstistä, jonka laatija ei elä viimeisiä
vuosiaan vaan on 35-vuotiaan poliittisen uransa alkutaipaleella. Vielä
Taisteluni-kirjaakin ongelmallisempia ovat Hitlerin satunnaiset nuoruusmuistelot,
joihin hän intoutui joskus pöytäpuheissaan tai yksittäisten matkakumppaneiden
tai kollegoidensa seurassa. Nämä kertomukset ovat kiisteltyjä,
ja mahdotonpa niitä on todistaakaan.
Toinen samoista ajoista kertova lähde, Hugo Rabitschin teos Jugenderinnerungen
eines zeitgenössischen Linzer Realschülers (”Linziläisen
reaalikoululaisen
ja ikätoverin nuoruudenmuistoja”, München, 1938), sivuutetaan
yleensä täysin turhana, koska ”kirjoittaja ei tuntenut nuorta
Hitleriä eikä pysty mitenkään täydentämään hänen elämäntarinaansa”.18
Väite on tosi mutta epäoikeudenmukainen. Rabitsch, joka oli seitsemän
vuotta Hitleriä nuorempi, kävi kuitenkin Linzissä samaa koulua ja tunsi
niin opettajat kuin ympäristön. Vaikka Rabitsch ylistää kirjasessaan Hitleriä,
tämä suhtautui siihen hyvin kriittisesti. Teosta ei koskaan myyty Saksassa,
sillä se oli monilta osin ristiriidassa Hitlerin omien käsitysten ja hänen
omaelämäkertansa tekstin kanssa.19 Hankalaa on arvioida myöskään
Hitlerin äidin juutalaisen lääkärin Eduard Blochin muistelmia, tämä kun
vuonna 1938 kuvaili Hitleriä itselleen hyvin uhkaavassa tilanteessa sangen
myönteisesti, mutta vielä ehdottomasti vahvisti lausumansa selvittyään
vaarasta vuonna 1942 Yhdysvalloissa. Blochin tiedetään tosin olleen vanhuudenpäivinään
hyvin huonomuistinen.
Monien muiden aikalaisten kertomukset ovat ristiriitaisia, värittyneitä
ja puolueellisia ja siksi usein täysin käyttökelvottomia riippumatta siitä,
onko ne julkaistu ennen vuotta 1945 vai sen jälkeen. Hitlerin nuoruuteen
ovat paneutuneet ensinnäkin elämäkerturit, mutta ennen kaikkea
ne, jotka ovat olleet erityisen kiinnostuneita lapsuuden ja nuoruuden