16
Miks i Hitleri stä on vaikeaa kirjoittaa
Hitler-tutkimuksissaankin. August Kubizek, joka oli saanut häneltä joitakin
tietoja, sai nimittäin kirjansa julki ennen häntä. Jetzinger olisi varmasti
ollut vieläkin onnettomampi, jos hän olisi joutunut kuulemaan, miten
myöhemmät tieteentekijät väheksyivät hänen saavutuksiaan ja pitivät
häntä, entistä teologisen oppilaitoksen Vanhan testamentin opettajaa, tieteen
harrastajana. Samaan aikaan he ylistivät hänen kilpailijaansa Kubizekia,
jota hän oli hyvästä syystä arvostellut.7
Jetzinger työskenteli historiankirjoittajan tavoin eikä voinut viitata
omiin kokemuksiinsa, kun taas August Kubizek oli oikea silminnäkijä.
Tämä verhoilijan oppipoika ja innokas musiikin harrastaja oli vuoden
1905 lopulla tutustunut Linzin teatterin seisomapaikoilla nuoreen Hitleriin.
Seuraavat kaksi vuotta hän oli Linzissä ja vielä noin neljän kuukauden
ajan Wienissä läheisessä yhteydessä Hitleriin, kunnes ystävä hävisi
hänen ulottuviltaan. Kubizek päätti musiikkiopintonsa Wienissä vuonna
1912, mutta ei sodan jälkeen löytänyt työtä omalta alaltaan ja päätyi siksi
Eferdingiin kunnan virkamieheksi. Vasta vuonna 1938 nuoruudenystävät
tapasivat jälleen lyhyesti Linzissä. Hitler tervehti Kubizekia, tosin häntä
teititellen, ja kutsui hänet Bayreuthin musiikkijuhlille vuonna 1939.
Vuonna 1942 Kubizek liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen ja häntä
pyydettiin pitämään muistonsa tallessa niin kauan kuin hän vielä työskenteli
kunnansihteerinä. Hänen kahdesta vuonna 1943 laaditusta muistelmavihostaan
jälkimmäinen on julkaistu, mutta Linzin-vuosista kertova
ensimmäinen vihkonen löytyi vasta hiljattain.
Natsiajan päätyttyä ja Kubizekin vietettyä kuusitoista kuukautta Glasenbachin
amerikkalaisella Camp Marcus W. Orr -uudelleenkoulutus- ja
denatsifikaatioleirillä hän yritti työstää muistiinpanonsa kirjaksi. Hänen
oma kokemuksensa kattoi Hitlerin nuoruusvuosista noin kaksi ja puoli
vuotta; hän oli tosin oivaltanut ajasta vähemmän kuin antoi ymmärtää,
mutta silti verrattomasti enemmän kuin muut aikalaistodistajat. Kubizek
ei ollut kummoinen kirjoittaja saati tyyliniekka, eikä hän todennäköisesti
myöskään ollut mikään vannoutunut natsi, vaikka olikin hyvin verkostoitunut
pansofisissa piireissä.8 Kaksi kokenutta haamukirjoittajaa, korkea-arvoiset
natsit Karl Springenschmid ja tohtori Franz Mayrhofer, työstivät
Kubizekin käsikirjoituksen maallikon makuun sopivaksi ja lisäsivät siihen
vielä rakkaustarinankin.9 Heidän vaikutuksensa kirjan syntyyn ilmenee jo
siitä, että kirjoittajat jakoivat kolmisin tekijänoikeuskorvaukset, sekä siitä,