10
Miks i Hitleri stä on vaikeaa kirjoittaa
korostuu kaksi teemaa: ristiriita isän kanssa sekä monikansallisen Habsburgien
monarkian sisäiset ristiriidat.
Adolf Hitler kuuluu niihin harvoihin henkilöihin, joista voi oikeutetusti
todeta, että he ovat määrittäneet historian kulkua.1 Kukaan toinen
ei ole uuden ajan historiassa noussut tyhjästä ja saavuttanut niin lyhyessä
ajassa niin paljon valtaa, käyttänyt sitä niin väärin, saattanut oman tuhonsa
myötä kuolemaan niin monia ihmisiä ja vaikuttanut niin monien
kohtaloihin. Kukaan toinen poliitikko ei ole toiminnallaan saanut aikaan
niin täydellistä katastrofia. Adolf Hitlerin syntyessä vuonna 1889 Branau
am Innin kaupungissa ei kuitenkaan kukaan saattanut aavistaa, millaista
tuhoa hän jättäisi jälkeensä: vainoja, joukkomurhia, syrjintää, riistoa,
hänen lietsomaansa toista maailmansotaa. Jo ajatus Habsburgien monarkian
päättävästä ensimmäisestä maailmansodasta oli mahdoton. Rasismi,
antisemitismi, imperialismi, eugeniikka ja nationalismi olivat kuitenkin
jo 1800-luvulla selvästi havaittavissa kaikkialla. Vuosisadan vaihteen
fin de siècle -tunnelma, jonka piirissä Hitlerkin kasvoi, levitti ympärilleen
niin paljon loistoa, edistystä ja itsetyytyväisyyttä, että haittoihin ja pahan
alkusoluihin ei suhtauduttu vakavasti. Nykyäänkään niitä ei haluta nähdä
tuon loisteliaan aikakauden hohdokkaan julkisivun takana.
Hitler ihaili isänsä tarinaa tämän sosiaalisesta noususta, sitä, miten
isä oli onnistunut ponnistamaan vaatimattomista oloista ”rohkeudella ja
päättäväisyydellä”. Silti hän itse unelmoi taitelijanurasta ja mielsi isänsä
elämän sille ahdistavana vastakohtana, tämä kun joutui ”epävapaana miehenä
istumaan konttorissa”. Paljon vaikuttavampi ja tuhoisampi elämänura
poliitikkona ei vielä ollut hänellä mielessä, vaikka sen perusta oli syntynyt
jo kouluaikoina. Taisteluni-kirjassaan Hitler totesi: ”Minusta tuli
kansallismielinen, natsionalisti”, sekä: ”Opin ymmärtämään ja käsittämään
historian sisäisen tarkoituksen.” Hän mielsi sen maailmanhistoriallisten,
kaitselmuksen määräämien syysuhteiden tunnistamiseksi.2
Elämäkerrat ovat jälleen lisänneet suosiotaan historiantutkimuksessa,
koska niissä yhdistyvät mikro- ja makrotaso ja vaikuttavat monet nykyään
ajankohtaiset tutkimusalat arjen historiasta psykohistoriaan. Natsismin
historian tutkimuksessa ne ovat alusta pitäen olleet tärkeitä siksi, että diktatuureissa
toimijoiden ja tekijöiden yksittäisillä päätöksillä on suurempi
merkitys. Toisaalta myös itsevaltaisen järjestelmän uhrien kohtalot vaativat
entistä enemmän huomiota.