Miksi Hitleristä on vaikeaa kirjoittaa
Alkusanat
Adolf Hitler oli maalaismies. Hän ei päässyt eroon taustastaan, ei syntyperänsä
mustasta pisteestä eikä aukosta kuudentoista esi-isänsä sukupuussa,
jollaista hän vaati kaikilta saksalaisilta. Omasta sukupuustaan
hän ei koskaan pystynyt puhumaan, niin kuin ei myöskään alistamisen ja
väkivallan leimaamasta lapsuudestaan. Hän yritti vapautua taustastaan
monissa kertomuksissaan, mutta siitä huolimatta se määritti hänen mielipiteitään
ja toimintatapojaan. Hän ei myöskään onnistunut pääsemään
eroon maalaismaisesta taustastaan. Sen ansiosta hänelle välittyi tietoa hyvin
erilaisista elämänpiireistä, mutta se esti häntä ystävystymästä kenenkään
kanssa ja vei häneltä mahdollisuuden päästä osaksi jalostunutta, modernia
sivistystä.
Adolf vietti elämänsä ensimmäisen kolmanneksen eli lapsuus- ja nuoruusvuotensa
1889–1907 Ylä-Itävallassa, missä hänen isänsä Alois eli kaksi
kolmasosaa elämästään, käytännöllisesti katsoen kaikki miehuusvuotensa.
Vuosina 1837–1903 Alois Hitler oleskeli alueella lähes kaiken aikaa,
alkuun Waldviertelissä, sitten Salzburgissa ja Ylä-Itävallassa. Noina vuosina
hän loi uransa ja sai osakseen arvostusta, mutta koki myös suuria vastoinkäymisiä
ja pettymyksiä. Hänen poikansa Adolf on kuvannut seudulla
viettämäänsä aikaa elämänsä tärkeimmiksi ja onnellisimmiksi vuosiksi,
vaikka ne jälkikäteen tarkasteltuina eivät olleet lainkaan niin onnellisia.
Tuona ajanjaksona kehittyivät hänen kohtalokkaan ajattelunsa ja toimintansa
pääpiirteet. Adolf Hitlerin Ylä-Itävallasta saamat vaikutteet ja kokemukset
pitivät häntä otteessaan vielä Berliinin maanalaisessa bunkkerissa
hänen viimeisiin päiviinsä asti. Hitlerin omissa nuoruusmuistoissa