Juhannusmelontaa
Vaikka vuosina 2014 ja 2015 vietimme juhannuksen patikoiden,
olemme useasti nauttineet juhannuksesta meloen. Juhannuksena
hyttysistä on tavallisesti Kainuun korkeuksilla jo riesaa, mutta vesillä
ne eivät haittaa.
Yhtenä juhannuksena valitsimme Lieksan Jongunjoesta koskettoman
osuuden ja meloimme voimakkaasti meanderoivaa eli
mutkittelevaa jokea yhden iltapäivän alajuoksulle päin. Nukuimme
teltassa Valamajoen autiotuvan pihassa. Tupa oli mukava ylellisyys
iltaoleiluun ja päivällisen syöntiin, sillä hyttysiä oli aika
sankasti. Verenimijät jäivät kuitenkin rannalle, kun taas aamulla
suuntasimme inkkarin kokan joelle.
Samana juhannuksena meloimme pari päivää myös Ruunaan
luonnonsuojelualueella. Ajoimme kanootti auton katolla aivan rajavyöhykkeen
takarajan tuntumaan, jossa tie vei aivan Venäjältä
virtaavan Lieksanjoen rantaan. Meloimme Kaunisniemen tulipaikalle,
jonne laitoimme teltan. Kuivassa männikössä hyttysistä ei
• 20 •
ollut liiaksi haittaa.
Seuraavana päivänä meloimme tulvivaa Sulkujokea ylävirtaan
Säynäsemänlammen tulipaikalle. Siellä tuntui, että olemme todella
kaukana kaikesta. Olimme ikään kuin Lieksanjoen, Tuulijoen ja
Venäjän rajan ympäröimässä saaressa. Unna sai ongella pari ahventa
ja oli innoissaan. Pienikin kala on mainion makuinen nuotiolla
paistettuna, kun se on omin käsin vedestä nostettu.