Neidonkenkä
Tämä toteutettiin lähinnä uhanalaisen petolinnun pesinnän takia,
mutta saapa metsokin jatkossa pesiä kalliolla rauhassa. Pähkänänkallion
maisemia saa käydä katsomassa enää syksyisin.
Jatkoimme yhdessä Ylikodalle, johon vaimo ja tyttäret jäivät
sytyttämään nuotiota ja valmistamaan lounasta. Minä lähdin lisälenkille
tutkimaan Pesospuron ja Saaripuron vesiputouksia.
Jälkimmäinen oli putouksena huomattavasti näyttävämpi, mutta
edellinen oli silti tämän retken kuningatar.
Matkalla ihastelin joutsenen valkeutta Kitkajoessa, maistelin
ylivuotisia karpaloita, näin korvasieniä ja huomasin, että tuomi
kukkii aivan muutaman päivän päästä. Pesospuron rannalla nöyrryin
polvilleni.
Osasyy siihen, että olimme Oulangalla juuri kesäkuun alussa,
oli neidonkenkä. Olin kuullut, että Rytisuon luontopolun varressa
näkisin varmasti neidonkengän juuri näinä aikoina, ja sinne olimme
menossa kahden päivän päästä. Pesospuron varresta kuitenkin
löysin aivan sattumalta Calypso bulbosan!
Näin silmänurkastani jotain pinkkiä, mutta luulin sitä ensin
mesimarjan kukaksi, sillä niitä olin jo nähnyt niityillä. Nyt olin
kuitenkin keskellä kuusikkoa, joten katsoin tarkemmin, ja siinä se
oli – elämäni ensimmäinen neidonkenkä! Laskeuduin polvilleni ja
makasin pitkällänikin, kun hain kameralle sopivia kuvakulmia.
Kämmekkä on vain kymmenisen senttiä korkea, mutta niin
kaunis. Ikään kuin vallattomat etuhiukset ovat syvän pinkkejä, ja
itse kukka on vaaleamman pinkki. Kuin kaikkein kaunein pienen
neidon tai keijun kenkä, kuten englantilaiset sanovat.
Kukka houkuttelee pölyttäjiä hämäämällä. Sen suulla on karvoja,
jotka muistuttavat heteitä eli lupaavat mettä. Valeheteistä
ei syötävää löydy, mutta kukan sisäpinnalla rusehtavat mesiviitat
ohjaavat pörriäisen etsimään ravintoa sisempää. Sielläkään ei
ole ruokatarjoilua, mutta ahtaissa sisätiloissa kaksi siitepölymyhkyä
tarttuu lentäväisen selkään. Loppujen lopuksi neidonkenkä ei
• 17 •