Prologi
vaellukselle teltan enkä laavukangasta ja hyttysverkkoa. Jälkimmäinen
olisi selvästi kevyempi, mutta mättäikköön ei rankista voi
hyttys- ja polttiaisvarmasti pystyttää, sillä liepeisiin jää aina aukkoja.
Ja koska kuljen pääosin merkittyjen reittien ulkopuolella ja
haluan taivaltaa iltamyöhään asti, yösijani on usein varvikkoinen
metsä tai tunturinkuve, hyvin harvoin tasaiseksi tampattu leiripaikka.
Kun makaan teltassa pehmeällä makuualustalla makuupussin
lämmössä, meno pysähtyy, mieli tasoittuu. Kirjoitan päiväkirjaa,
nautin kuivista jaloista, kohta nukahdan.
Ja sen olen oppinut, että rauha pitää nuotiolla paahdetuista
• 11 •
vaahtokarkeista!
Nyt makaan auringossa Nihasanjohkan soraikossa ja haukkaan
seuraavan keksin. Muistelen menneiden päivien uusia löytöjäni,
kuten Rakitsan näköalakalliota, josta avautui mahtava maisema
Itäkairan aapojen ja metsäisten vaarojen yli Naltiotunturille; suloista
ja julmaa Kuusikurua, jossa tavallaan yhdistyivät Lumikurun
vehmaus, Paratiisikurun lampi ja Pirunportin louhikkoisuus;
terävänokkaisen Joukhaispään tarjoamaa uutta kuvakulmaa Luirojärvelle;
Mukkavaaranlammen purnua ja somaa köngästä; Hirvas-
Niilan Aitavaaran sykähdyttävän ikimetsäistä kurua; Siliänseljänlammen
tyyntä seesteisyyttä; Ritaojan latvalammen kirkkautta,
joka olisi kutsunut telttailemaan…
Mietin, mitä muita ennen näkemättömiä suosikkipaikkoja löydän
seuraavien parinkymmenen päivän aikana. On elokuu 2020, ja
täytän pian 50 vuotta. Annoin itselleni lahjaksi viiden viikon vaelluksen
viiden erämaan halki. Toisin sanoen vaimoni antoi minulle
parhaan mahdollisen lahjan, sillä hän suostui nämä viikot huolehtimaan
yksin kotitöistä, sadonkorjuukiireistä, lasten menoista,
kaikesta.
Miten tulin toimeen ikävän kanssa, kun rakkaani olivat kotona
ja minä kännykkäkentättömässä erämaassa? Miten maastolenkkitossut
ja yksinkertainen, kevyt, pehmusteeton reppu toimivat