Saatteeksi Holstin keskeisenä missiona oli tullessaan lokakuussa 1936
ulkoministeriksi parantaa rempallaan olleita idänsuhteita. Hän
vieraili ensimmäisenä Suomen ulkoministerinä Moskovassa
helmikuussa 1937. Jonkunlainen suojasää alkoi, mutta toiveet
paremmasta olivat haihtuneet Holstin eroon mennessä.
Vaikka Rudolf Holstista on kirjoitettu paljon, kokonaiskuva
hänen 1930-luvun toiminnastaan puuttuu. Väitöskirjani Rudolf
Holsti. Tiedemies, lehtimies, poliitikko 1881–1919 ilmestyi vuonna
1986. Holstin poika Kalevi J. Holsti on julkaissut väitöskirjan
isänsä ensimmäisestä ulkoministerikaudesta. Holstin toimintaa
Baltian maiden hyväksi ja reunavaltiopolitiikkaa ovat selvittäneet
muun muassa Heikki Roiko-Jokela, Marko Lehti ja Jussi
Pekkarinen.
Holstin toisen ulkoministerikauden avainteoksia ovat Juhani
Suomen, Timo Soikkasen ja Michael Jonaksen väitöskirjat.
Rudolf Holsti on isommassa tai pienemmässä roolissa useimmissa
maailmansotien välisen ajan Suomen poliittista historiaa
käsittelevissä teoksissa. Viime vuosina Alpo Rusi on kirjoittanut
Holstista useita artikkeleita, joissa hän pohtinut Holstin eron
seurauksia.
Rudolf Holstista on paljon kirjallisia jälkiä. Ulkovaltojen
edustajat ovat raportoineet hänen sanomisistaan ja tekemisistään
kotimaihinsa. Sanomalehdistössä Holsti oli aika ajoin paljon
esillä. Hän saneli ja kirjoitti työkseen tuhansia sivuja raportteja,
sähkeitä ja kirjeitä. Hänellä on laaja arkistokokoelma
Kansallisarkistossa. Kalevi J. Holstilla on Kanadan Vancouverissa
isänsä aineistoa. Jonkin verran aineistoa on myös Stanfordin
yliopiston yhteydessä olevassa Hoover Libraryssä.
12