Armi oli hämillään vastaillessaan eri puolilta tulviviin kysymyksiin.
Hänen päänsä oli aivan pyörällä yhtäkkisestä huomiosta
ja keskipisteenä olosta. Hän sekoili puheissaan ja tapaili
oikeita sanoja.
Yksi toimittajien kysymyksistä kuului:
– Luuletko, että misseys tulee vaikuttamaan luonteeseesi?
Tämän vastauksen kohdalla Armi vihdoin lopetti pulppuamisensa.
Hän keskittyi ajattelemaan kysymystä, piti hetken
19
hiljaisuuden, kunnes kasvoille levisi herttainen hymy.
– Toivottavasti ei, mutta eihän sitä koskaan osaa sanoa.
Ehkä sitä alkaa varautua ja ihmetellä, miten toiset ihmiset katsovat
mua kuinka käyttäydyn, Armi pohdiskeli.
Kun Miss Suomi 1977 oli julistettu, oli lähes kymmenen
eri toimittajaa haalimassa tuoretta missiä omaan odottavaan
taksiinsa – ja kuinka ollakaan – kukin yksinoikeudella. Yksi
takseista kuljetti tuoreen missin kuningatartanssiaisiin, jotka
pidettiin Hotelli Korpilammella. Sinne saapui myös Armin
Maunulassa asustava isä Keijo Aavikko. Keijo oli käsittänyt tilanteen
hieman väärin, sillä perinteitä kunnioittaen hotellinjohtajalla
on aina yksinoikeus ensimmäiseen tanssiin tuoreen
Miss Suomen kanssa. Keijo luuli tämän kunnian kuuluvan itseoikeutetusti
hänelle. Pienen selvittelyn jälkeen oikea järjestys
löytyi, ja heti hotellinjohtajan jälkeen Armi tanssi isänsä kanssa
missikarkeloiden kauneimman valssin.
Jaana-lehden toimitus päätti vielä samana iltana yllättää
vastavalitun Miss Suomen hankkimalla paikalle myös Armin
äidin. Lehtimiehet lähtivätkin etsimään Anjaa Aavikoiden kotoa
Pakilasta. Sieltä he löysivät ainoastaan Armin pikkuveljen,
Raunon, joka oli seurannut missikisoja yhdessä tyttöystävänsä
kanssa. Raunolle oli annettu tiukat ohjeet olla paljastamatta
Armin äidin olinpaikkaa. Lehtimiehet onnistuivat kuitenkin
kautta rantain utelemaan hämmentyneeltä pojalta, että Anja
Aavikko oli Vantaan Korsossa. Pian Jaanan toimitus oli Korsossa
suostuttelemassa Anja-äitiä lähtemään Hotelli Korpilammen
tanssiaisiin, missä äidistä ja tyttärestä tehtäisiin lehtijuttu
ja otettaisiin hieman yhteiskuvia. Anja kieltäytyi jyrkästi lähtemästä,
mutta toimittajat olivat sitkeitä ja halusivat tämän jutun,
maksoi mitä maksoi.
– Jos te lupaatte, että viette minut takakautta johonkin huoneeseen
Armia onnittelemaan, niin minä lähden. Mutta minä