11
Pelon kyyneleet
Tiistai-ilta, 7. helmikuuta 1977. Noin kaksi miljoonaa suomalaista
televisionkatsojaa seuraa Miss Suomi 1977 -kilpailun
loppuhuipennusta. Tunnelma on äärimmilleen jännittynyt kisapaikalla
mainostelevision studiolla, sillä on koittanut hetki
julistaa vuoden 1977 Miss Suomi. Kilpailujen juontajan, näyttelijä
Ville-Veikko Salmisen käsissä on kirjekuori, joka sisältää
neljän perintöprinsessan sekä tulevan Miss Suomen nimet. Lavalle
on kutsuttu viisi kaunotarta – heidän joukossaan Armi,
18-vuotias koulutyttö Helsingin Pakilasta. Lehdistö on hetki
sitten valinnut hänet ihannetytökseen ja hän on saanut lehdistön
nauhan, pienen keltaisen ruusukimpun sekä pokaalin.
Armi seisoskelee lavalla punainen iltapuku yllään, hiukset
kauniisti nutturalle kammattuna. Herkillä kasvoilla oleva ilme
on hämmentynyt. Lehdistön ihannetytön titteli tuntuu hänestä
jo melkein voitolta.
Toisaalla eräässä omakotitalossa Vantaan Korsossa television
ääreen on kokoontunut kymmenen ihmisen iloinen ja vilkas
seurue. Myös siellä jännitys on huipussaan, kun Armin
vanhemmat ja sisarukset jännittävät Armin puolesta…
Seuraavaksi Ville-Veikko Salminen luettelee perintöprinsessojen
nimet. Neljänneksi perintöprinsessaksi julistetaan tyylikäs
Barbara Karstén, kolmanneksi tyttömäinen Asta Seppälä,
toiseksi seksikäs Marianne Åström ja ensimmäiseksi perintöprinsessaksi
veistoksellisen kaunis Maarit Ryhänen. Armi tuntee
olonsa entistä hämmentyneemmäksi huomatessaan, kuinka
tytöt toisensa perään katoavat hänen viereltään.
Seuraa hetken hiljaisuus, kunnes Ville-Veikko Salminen
päästää katsojat piinasta.
– Hyvät katsojat, Miss Suomi 1977… hän on tyttö, joka kilpaili
numerolla kuusi, ARMI AAVIKKO!
Samanaikaisesti soimaan kajahtava missikisojen tunnussävel
Neitosista ken on kaunein, eli Erik Lindströmin säveltämä
Armi-valssi osuu tänä vuonna harvinaisen kohdalleen. Armin
kasvoille leviää hämmentynyt ilme ja hänen suunsa loksahtaa
auki.
– Kuka? Mitä? Minäkö Miss Suomi?