tehnyt systemaattisia haastatteluita vuodesta 1995
lähtien. Näiden haastatteluiden uskottavuusarvo on
selvästi yleistä tarinointia parempi. Merkittävä osa haastattelemistani
henkilöistä on elänyt ja työskennellyt
kansantalouden harmaalla lohkolla. Heidän kauttaan
olen päässyt kurkistamaan myös erilaisten sisä- ja intressipiirien
tulkintoihin ja vähemmän esillä olleisiin
näkökulmiin. Totta kai myös näihin haastatteluihin tukeutumisessa
on omat vaaransa, mutta on myös hyvä
muistaa, että jokaisessa tarinassa saattaa piillä totuuden
siemen.
***
Olen aikaisempia true crime -genren kirjoja kirjoittaessani
havainnut, että tieto haastateltavan nimen
julkaisemisesta saattaa rajoittaa hänen haluaan jakaa kokemuksiaan.
Toisaalta joillakin haastateltavista nimen
julkaiseminen voi laittaa tarinan lentoon. Joskus tarina
kohoaa niin kauas ja korkealle, että on pakko muistuttaa
vanhasta suomalaisesta sanonnasta, jonka mukaan
”vastuu siirtyy kuulijalle”.
Esimerkkinä tähän liittyvistä haasteista käy hyvin
eräs virolainen kovanaama, josta olin aiemmin tehnyt
kaksi haastattelua suomalaisille televisiokanaville. Tiesin
hänen taustansa, ja olin ensimmäisen jutun taustaksi
saanut hänestä sellaista taustatietoa, että päätin haastatella
häntä myös tähän Estonia-kirjaani. Tiesin hänen
olevan säännöllisesti tekemisessä kadonneiden autojen
ja rahtien parissa, myös Suomessa ja Venäjällä.
13