***
Kirjoittaessani tätä kirjaa, hankkiessani tietoa ja haastatellessani
ihmisiä eri puolilla maailmaa koin hetkiä,
jolloin tunsin olevani haudanryöstäjä. Pääsin ahdistavasta
tunteesta yli, kun mietin kirjoittamisen oikeutusta
uudelleen oman roolini kannalta. Halusin olla ryöstäjän
sijaan työstäjä – tarinoiden työstäjä ja niiden kerääjä.
Kertomissani tarinoissa olen halunnut asettua tietoisesti
pienen ihmisen puolelle. Tavoitteenani on ollut
asianosaisia ymmärtävä ja ilmaa puhdistava esitys tästä
syvästi inhimillisestä tragediasta. Silti kuva saattaa jäädä
naarmuiseksi ja ahdistavaksi.
Syy kokonaiskuvan keskeneräisyyteen ei kuitenkaan
ole pelkästään minun. Estonian katkennut matka jäi
kesken myös tutkinnan osalta, sillä laivan peittäminen
hiekalla ja betonilla oli nopea ratkaisu, joka jätti väylän
avoimeksi kriittisille kysymyksille. Hylyn peittämistä
perusteltiin hautarauhalla, sillä kaikkia uhreja ei todennäköisesti
olisi löydetty. Näin kieltämättä on, mutta
oliko se sittenkään riittävä ja moraalisesti loppuun asti
harkittu perustelu?
Laivan nostaminen ja tutkiminen olisi ollut nostajille
ja sukeltajille todennäköisesti raskas kokemus, mutta
toisaalta näin olisi varmasti saatu tapahtumista nykyistä
eheämpi kuva. Näin olisi useimmilta salaliittoteorioilta
leikattu siivet ja tapahtuman merkitys propagandan työkaluna
olisi ollut vähäisempi.
15