lisäämiseen. Suomessa iskusanaksi muodostui “kuluttaminen”.
Noina vuosina esimerkiksi uudenlainen “kylpyläbuumi” valloitti
40
Suomen.
***
On ymmärrettävää, että suomalainen ammattiyhdistysliike
pyrki lyhentämään työaikoja, nostamaan palkkoja ja hankkimaan
muita etuja työläisille. Kuumentuneen talouden aikoina
vaatimuksiin oli laiskan vaivatonta suostua, mutta todellisuudessa
lepsuilun hinta oli kova. Kun olisi täytynyt seurata
taloudenpitoa, olla tehokas, välillä peräti nuuka, niin Suomi
vältteli säästämistä ja ihannoi kulutusta.
Vaikka Suomen vientikauppa oli vaihtosuhteeltaan
1980-luvun toisella puoliskolla hyvissä asemissa, tietyssä vaiheessa
viennin voima katosi kulutuksen kasvavaan aaltoon.
Käytännössä tämä tarkoitti, että viennin tuotto ei riittänyt
tuonnin maksamiseen. Erotus kuitattiin velkaantumalla kiihtyvällä
vauhdilla. Oli kuin olisi vedetty tulppa kansantaloudesta.
Kansantalous oli reitillä, jossa edessä oli hidastuva talous,
ylivelkaantuminen, konkurssit ja työttömyys. Keskeistä ei ole,
että näin myös tapahtui, vaan se, että tieto tulevasta oli jokaisen
taloudesta kiinnostuneen nähtävissä. Sama tieto oli myös
tutkimusraporteissa päättäjille jaettu. Ei vain kyetty yhteisiin
päätöksiin. Luotettiin ihmeeseen. Taloudessa ei kuitenkaan
ole ihmeitä, on vain numeroita.