”Ei nyt, Peter. Isä on kiireinen eikä ehdi nyt tulla.”
”Mutta mä haluan heitellä palloa.”
Levin vilkaisi keittiön ovea etsien apua.
”Ivanka!”
Tšekkiläinen kotiapulainen ilmestyi ovelle esiliina yllään, perunankuorimaveitsi
kädessä ja toisessa astia täynnä perunoita, joista osa oli jo
kuorittuja.
”Niin, herra Levin?”
”Voisitko kertoa jonkin tarinan Peterille.”
”Hmm... Hyvä on, herra Levin.”
”Bertie, Ivanka ei voi nyt huolehtia pojasta”, Gerda huikkasi ompeluhuoneesta.
15
”Hän tekee ruokaa.”
Esiliina, veitsi ja astia täynnä perunoita vahvistivat sen, mitä perheenemäntä
juuri sanoi.
Levin kääntyi poikansa puoleen.
”Haluatko keksin?”
Peterin silmät suurenivat.
”Haluan, haluan!”
”Ivanka, vie poika keittiöön ja anna hänelle keksi.”
Kotiapulainen otti lapsen syliinsä ja vei hänet mukanaan. Levin palasi
rauhoittuneena takaisin ikkunan ääreen. Väkijoukko liikehti jalkakäytävillä
ja täytti parvekkeet. Ihmisiä oli koko ajan enemmän, samoin
natsi-Saksan lippuja. Monet heistä reagoivat sotilaiden ojennettuihin käsivarsiin
huutamalla: Heil Hitler! Heil Hitler! Praha näytti ottavan Wehrmachtin
vastaan avoimin sydämin. Sieg Heil! Sieg Heil! Heitä voitaisiin
kutsua vapauttajien armeijaksi. Saattoiko olla mahdollista, että tšekit olivat
tyytyväisiä? Eivät voineet olla. Siitä lähtien kun kriisi oli puhjennut
viime vuonna, ahdistus ja tyrmistys olivat olleet yleisimmät tunteet. Tuo
väkijoukko ei voinut olla keitään muita kuin Tšekkoslovakian saksalaisia,
jotka haaveilivat valtakuntaan liittymisestä.
Levin tuijotti kaupunkiin saapuvaa armeijaa. Hän oli mykistynyt
nopeudesta, jolla niin monet radikaalit muutokset olivat tapahtuneet.
Vuonna 1933 hän oli vielä asunut Saksassa. Hitlerin noustua valtaan Levin
erotettiin Berliinin pörssistä, mistä syystä hän muutti Prahaan. Saksa