55
3. Voittamisen filosofiasta
heitä. Mikä on itseluottamustaso, miten he suorittavat sovittuja
asioita kentällä. Pelissä menestyminenhän perustuu suorituksiin.
Kaikissa peleissä on omat momentuminsa. Välillä hyvä hetki
on omalla joukkueella, välillä vastustajalla. Onnistuneet suoritukset
ruokkivat sitä ja epäonnistuminen pelkoja, jolloin suorittamisesta
tulee väkinäistä ja varovaista.
Valmentajan keinoja niissä tilanteissa, kun vastustaja alkaa
painaa päälle, on ottaa aikalisä. Yritetään pysäyttää vastustajan
hyvä hetki. Toinen keino on vaihtaa pelaajia. Vaihdetaan uudet
pelaajat kentälle. Se tuo eräänlaisen uuden toimintaelementin,
jolla voidaan vaikuttaa peliin.
Voitto on urheilun päämäärä, mutta ei tärkein asia
Voin paljastaa, että voittaminen tuntuu mahtavalta. Voitetun
pelin jälkeinen voitontunne on niin huikea, että sen ajattelu saa
urheilijat ja meidät valmentajatkin harjoittelemaan, kehittymään
ja piiskaamaan itseämme eteenpäin. Mutta nyt paljastan
teille toisen salaisuuden: voittaminen ei oikeastaan muuta mitään.
Voittaminen ei tee ihmisestä parempaa eikä häviäminen
huonompaa. Tämä on kuitenkin sellaista viisautta, jonka ihminen
saavuttaa vain voittamalla.
Pelissä on kolmenlaista kilpailua: minä vastaan sinä, me vastaan
te ja minä vastaan minä. Tärkein niistä on viimeksi mainittu,
sillä ellei urheilija voita itseään, hän ei voita muitakaan
kilpailujaan. Mitä itsensä kanssa kilpailu sitten on? Pieniä jokapäiväisiä
valintoja: otanko suklaapalan vai hedelmän, lähdenkö
kaverin kanssa baanalle vai vedänkö lihaskuntoharjoituksen, tyydynkö
aika hyvään vai vaadinko itseltäni enemmän?
Urheilija ei voi koskaan varmasti tietää, mitä muita vastaan
kilpailtaessa tapahtuu. Sata pientä asiaa voi mennä pielen tai
yksi iso: vastustaja voi olla parempi. Urheilija, joka saa urheilemisensa
keskeisen sisällön muiden voittamisesta, on tuomittu