9
Tiistaiaamupäivä
Ensi silmäyksellä rikoskomisario Conny Sjöbergistä näytti, että
he nukkuivat – pieni tyttö uskomattoman suloisena peukalo suussaan
ja poika selällään täysin rentona, tiiviisti siskonsa kyljessä.
Päiden luonnoton asento ruumiisiin nähden hääti harhaluulot
nopeasti pois. Kun silmät alkoivat tottua hämärään, Sjöberg erotti
valtavan verimäärän, joka oli jo kuivunut lakanoille ja kolmelle
ruumiille. Viilletyt kaulat ylittivät hänen sietokykynsä, mutta hän
pakottautui tarkastelemaan irvokasta näkyä liki minuutin, ennen
kuin käänsi katseensa. Poika oli luultavasti viiden vuoden ikäinen,
kuten myös Sjöbergin oma tytär Maja. Tyttö puolestaan näytti
samanikäiseltä kuin hänen kaksospoikansa. Jens Sandén seisahtui
Sjöbergin viereen selkä vainajiin päin. Hän puhui hiljaa ja
kumartui
niin lähelle Sjöbergin korvaa, että mies saattoi tuntea
sanat ihollaan.
– Ainakin he ovat yhdessä.
– Millainen hirviö...
– Se nähdään sitten, Sandén keskeytti. – Äiti ja lapset saivat
kuolla yhdessä.
– Sen on täytynyt käydä nopeasti, Sjöberg mumisi. – Lapset
eivät
huomanneet mitään, jos he nukkuivat.
Petra Westman onnistui nostamaan rullaverhon, joka sujahti
ylös paukahtaen. Ikkunasta virtasi maaliskuun harmaansävyistä